Harmaita

Ei niin symmetrinen – siis tarkoituksella – liivi valmistuu tänään. Voisin neuloa sitä vaikka koko ajan, mutta arki hankaloittaa harrastusta, niin pitääkin.

BC Garnin Sarah Tweed on ottanut paikkansa sydämessäni. Teki mieleni valkata liiviin väriä, koska sitäkin olisi ollut saatavilla, mutta päädyin kahteen eri harmaaseen. Seuraavaksi tartun tiilenpunaiseen taikka tummaan munakoisoon. Kullankeltainenkin kelpaisi... Mutta tästä tulee käyttövaate jos jokin: harmaa kun kelpaa kaiken kaveriksi. Ja harmaata tunnun muutenkin halajavan: töissä tikutan tummanharmaata, pitkää ja helppoa villatakkia, sitä, jonka ohje löytyy uudesta Eiran Langat -lehdestä.

Toivon, että saan senkin tällä viikolla valmiiksi, vaikka viikonloppu kuluukin kirjansidontakurssilla. Se onkin sitten ensimmäinen sellainen laatuaan. Aion tehdä muistikirjan käsitöilleni. Kunnianhimoisimmissa aatoksissani kirjoittaisin sinne kaikki muokkaukset, menekit ja muut, mutta totuus on toinen (mikäli jotakin on pääteltävissä nurkissa pyörivistä tyhjistä, mustista Moleskineista...).

Tavallistakin tavallisemmat

Malli: Kerän sukkakurssilta // Lanka: Lang Touring, 2 kerää

// Puikot: 4,5 mm:n pyöröpuikot 100 cm:n kaapelilla

Kerässä oli tiistaina villasukkakurssi, jonka aikana neulaisin alulle taas yhdet sukat. (Parittomia on tällä hetkellä neljä...) Tämä pari ei kuitenkaan jäänyt kesken vaan valmistui heti seuraavana päivänä, muutamassa tunnissa. Viitseliäisyyteni salaisuus piili tietysti tekniikassa: kun neuloo kaksi sukkaa kerralla, ei löydä itseään suluissa kuvatusta tilanteesta.

Nämä tavallistakin tavallisemmat, mustat villasukat on neulottu kärjestä aloittaen. Jos ja kun neulon sukat kärjestä, luon silmukat 'Judy's magic cast on' -nimeä kantavalla tekniikalla. Se on simppeli, ja sukan kärjestä tulee kaunis, kovin kaunis. Vähän kuin silmukoimalla tehty. Kärkialoituksen kompastuskivi piilee ainakin minulla sukan päättelyssä: sukan suusta tuppaa tulemaan tiukka, sellainen, että sitä ei ihan vain sujauteta jalkaan. Siksi olen siirtynyt tavallisesta päättelytavasta 'Jeny's surprisingly stretchy bind offiin' (jestas näitä englanninkielisiä neulontatermejä). Se ei ole kauniista kaunein, jos sukkia tarkkaa sukkalaatikossa, mutta jalassa varsi ei löpsötä lainkaan. Että suosittelen kokeilemaan, etenkin sukkiin.

Nyt jatkan Titityyn Tiinan suunnitteleman liivin neulomista BC Garnin Sarah Tweed -silkkivillasta. Koetan saada sen valmiiksi vielä tänään, mikä ei tuottane pulmia, sillä tekelettä ei malta laskea käsistään. Mitä teillä on puikoilla juuri nyt?

Pikana ja pakosta

... pakosta siksi, että Louhittaren Luolan sportti-Väinämöistä ei vain voinut jättää vyyhdille: sormet iskeytyivät siihen sillä sekunnilla, kun sain laatikon auki. Että viis niistä kaikista keskeneräisistä...

Jared Floodin Romney Kerchiefissä on juuri sitä kruusaamatonta eleettömyyttä, josta pidän. Neuloin eilisiltana pari tuntia ja kunhan varastan itselleni tänä iltana samanmoisen setin, huivi valmistuu huomiseksi. Messuhuivi.

Mutta on sitä myöten mukava lanka, että kyllä tästä yksi villatakkikin on tehtävä. Ainakin. Ja sukat kanssa.

Tuli vielä messuista mieleeni, että ensi viikolla on Helsingin Kädentaitotapahtuman vuoro. Kerä on ehdolla ensimmäistä kertaa jaettavan Noste-palkinnon saajaksi. Käykäähän äänestämässä suosikkianne.

Kaksin aina kaunihimpi

Malli: Yhden illan tuubihuivi kera pipon // Lanka: Debbie Bliss Paloma, 5 vyyhtiä (3 huiviin, 2 pipoon) // Puikot: 10 mm:n puikot huiviin, 8 mm:n pyöröpuikko 40 cm:n kaapelilla pipoon

Tweedpaidastani puuttuvat hihat, ovat puuttuneet toista kuukautta, koska aloitin muutamia "välitöitä" ja välitöiden välitöitä. On tullut tehtyä pipoja, huiveja, sukkia ja takkia, mutta valmista näyttää tulevan vain ensimmäisistä ja toisista. Yksi takki taitaa mennä tänään purkuun, koska tuntuu, että siitä tulee tuthan sopiva. Haluan ison, sellaisen tynnyrimäisen, jonka voi kiskaista päälleen pitkäksi venähtäneen työpäivän päätteeksi. Sellaisen makuupussin, jonka sisuksiin voi vaikka nukahtaa ja joka ei missään muodossa mahdu minkään takin alle.

Mutta tämä setti valmistui keskiviikkona. Neuloin Palomasta viime vuonna suunnittelemamme tuubin ja siihen sopivan pipon. Mietin vielä, tarvitsisiko se tupsun, ehkäpä sellaisen irrotettavan. Moninaisuus, katsokaas. Ja moninaisiahan nämäkin taas ovat – sopivat koko perhe Hoolle ja kiertävätkin päästä toiseen päivittäin.

Tuubin ohjeen löydätte linkin takaa, mutta pipo onnistuu tällä tavalla:

Paloma-pipo Viimeisen silmukan tapaan

Tarvikkeet
- 2 vyyhtiä Debbie Bliss Paloma -lankaa
- 8 mm:n pyöröpuikko 40 cm:n kaapelilla

Tee näin
1. Luo 60 s ja aloita suljettu neule: neulo *2 o, 1 o takakautta, 1 n*, toista *–* koko kerroksen ajan. Aseta silmukkamerkki kerroksen vaihtumiskohtaan.
2. Neulo toinen kerros seuraavasti: neulo *2 n, 1 o takakautta, 1 o*, toista *–* koko kerroksen ajan.
3. Toista kerroksia 1 ja 2, kunnes pipon korkeus on noin 21 cm ja viimeinen tekemäsi kerros on numero 1.
4. Aloita kavennuskerros: neulo *2 n yhteen, 1 o takakautta, 1 o*, toista *–* koko kerroksen ajan. Katkaise lanka ja pujota se jäljelle jääneiden silmukoiden läpi. Päättele ja pue pipa päähäsi.

P.S. Pipo näyttää harvinaisen hyvältä myös nurinpäin.

Annie Hallin aikana

Ensimmäinen vapaa viikonvaihde kuukausiin ja kuinkas kävikään: heräsin eilen kuumeeseen ja kurkkuun kasvaneeseen kaktukseen. Soitin Lahden Kätevä & Tekevä -messuille, peruin tämänpäiväisen esiintymiseni, vetäisin siippani aivan liian suuret villasukat koipiini ja istuin sohvalle koko päiväksi. Suurimman osan siitä taitoin Eiran Langat -ilmaislehteä, joka ilmestyy parin viikon päästä, mutta sitten oli pakko antaa periksi reppuun piilotetulle Skein-kerälle. Sopivasti Annie Hallin aikana.

Ensikosketus Top Draw Socks -langan kanssa oli kutakuinkin koukuttava, sanoisin... Se on pehmeää, se on kepeää, se liukuu puikoilla tähän jokin ylisana. Täyden kympin lanka, josta teen Kirrukurra-kaulurin ja jota kyllä tilaan jatkossakin Kerään ja reilusti! Taitaa työ valmistua jo tänään, vaikka koetan pitäytyä puikoista iltaan asti. Tehnee hyvää kuumeesta(kin) kipeytyneille hartioille.