keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Syksyn paras

Malli: Rikke // Lanka: Lang Yarns Novena, 2 kerää // Puikot: 3,5 ja 4,5 mm

Pipoja on putkahdellut kuin sieniä sateella, puikoilla on nytkin kaksi, ja tänään aloitan kolmannen, jonka löysin vallan mainiosta Weekend Hats -kirjasta. Koska ihminen toki tarvitsee kymmeniä päähineitä. Tai no, onhan meitä käyttäjiäkin: samat pipot kiertävät koko kolmihenkisen porukkamme kesken.

Suosikkipiponi on harmaa Rikke, jonka neuloin Lang Yarnsin Novenasta. Lanka lukeutuu TOP 5 -listalleni, sillä se on kepeää, kaunista, lämpöistä ja pehmyttä, neulottavuudeltaan enemmän kuin ihanaa. Ja voi hyvää päivää, miten riittoisaa: ystävä teki siitä juuri pitkähkön villatakin, johon kului 200 grammaa. 200! Teen samanmoisen, kunhan pääsen pipo- ja sukkakuumeeni paremmalle puolelle.

Mutta hei, kertokaahan te omat piposuosikkinne! Kyselee eräs, joka aikoo neuloa vielä aika monta pipoa...

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Neljäs pariton

Minä en neulo sukkia. Tai neulon kerran kahdessa vuodessa, vähän kuin pakolla. Suurin sukkasaavutukseni lienee musta-punainen pari, jonka neuloin miehelleni vuosia ja vuosia sitten. AC Milan -sukat ovat vieläkin käytössä, nyppyiset ja huopaantuneet, mutta armaat kaiketi.

Mutta nyt, nyt olen neulonut neljä sukkaa alta kahden viikon ja kaikkien muiden neulomusteni ohella. Yhdelläkään ei ole paria, koska haluan kokeilla erilaisia lankoja, pintoja, kantapäitä... Olisihan sitä voinut tehdä kaksi kerralla, mutta eipä ole ollut kyllin pitkää pyöröpuikkoa käden ulottuvilla. 60-senttisestä on vain yhdelle. Ja juuri tällainen neuloja olen: sopiva puikko on aina kateissa, en malta kaivella oikeaa, vaan aloitan ensimmäisellä kutakuinkin passelilla. Enkä välty hudeilta, mutta hittejä on huomaten useammin.

Nämä aloitin eilen pimeässä ja pimeässä näytän niitä jatkavankin. Lukuvalo loistaa kolmen metrin päässä ja luo sattumanvaraisia säteitä kirjavaan sukkaani. En viitsi sytyttää kattovaloa, koska en jaksanut pestä lattiaa. Pimeässä se näyttää hyvältä, sukka vain mustalta. Mutta onpahan sitten yllätystä, kun kaivelen puikot taas päivänvalossa esille.

Lanka on muuten Wendy Roam, uutuus, jonka sain Kerään lauantaina. Tykkään. Näistä tulee hyvä pari tennareihini – tarkenee sitten talvipakkasillakin. Laitan ohjeen, kun saan nämä valmiiksi. (Don't hold your breath.)

perjantai 18. lokakuuta 2013

Suosikki


Kelpo käsityölehtiä on aivan liian vähän – tai ainakin kotimaisissa lehtipisteissä. Kävin viime maanantaina Helsingissä, kolusin Akateemisen, Stockmannin ja Suomalaisen, mutta harvinaisen huonolla menestyksellä – ei lehden lehteä. Tai olihan siellä, postimyyntikatalogipaperille painettuja aviiseja, joiden kansissa yhdistyi kolmekymmentä toisiinsa sopimatonta sävyä ja joiden sisukset pursusivat pitsihörhellyksiä ja muita. Niitä katsellessa tuli ikävöityä Tampereen lehtivalikoimia. Saapa nähdä, onko uusi Knitscene löytänyt kulkunsa jo Stockmannille. Olisipa. Se jos jokin on hyvä käsityölehti, ainakin minun suosikkini. Käykää kurkkaamassa talviset ja huh, huh, miten hienot mallit täältä.

Mistä lehdestä te tykkäätte? Pannaan parhaat vinkit kiertoon, folks!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Knit Or Die

Kolme pipoa, yksi tuubi ja yhdet sortsit odottelevat yhä, että valokuvaisin ne, mutta onneksi käsityöt ovat muutakin, kuten välineurheilua. Välineet tosin ovat tavan takaa hukassa: se viides sukkapuikko, silmukkamerkki, sakset ja mittanauha. Ja puikkomitta. En tiedä teidän puikoistanne, mutta minun omistani lukemat kuluvat.

Vaan eipä haittaa enää ainakaan sukkapuikkojen osalta, sillä killutan kaulassani Succaplokin Knitter's Ringiä. Ei sillä, että sitä puikkomittaa päivittäin tarvitsisi, mutta kun se sattuu olemaan hienokin.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Kaupunkikelpoista kalanruotoa


Malli: Kaupunkikelpoista kalanruotoa (Kerällä-kirjastani) // Lanka: Rowan Lima, 3 kerää // Puikot: 6 mm

Viisi vuotta ja Musta tuntuu -blogini tuli tiensä päähän. Armashan se, vieläkin, mutta kadotin kyvyn muodostaa virkkeitä asioista, jotka lopulta vain toistivat itseään, Musta tuntuussa ja muualla. Enkä minä edes sisusta – paitsi olohuoneen pyykkipinoilla, jaloissa kaikkialle kulkevalla kissanhiekalla ja pentukoiran kaluamilla kalusteilla. Vaikka niillä minä neulonkin, pennun kalvamilla puikoilla. Pikkuisen tökkivät, ne bambuiset tikkuineen, mutta alumiinissa hampaanjäljet eivät haittaa.

Viimeinen silmukka on oma neulontablogini. Virkkaan vain harvoin, ompelen vielä harvemmin, mutta puikkoja kannan kaiken aikaa – niin Kerässä kuin kotonakin. Viimeisessä silmukassa olen kuitenkin kotonani, lankakaupan arki ja joskus juhlakin löytyvät  Kerän blogista. Olen tallentanut tämän uutukaiseni luonnoksiin jo monta tekstiä, mutta ne odottavat kuvia. Käsityö- ja sisustusblogeissa on ainakin yksi vissi ero: tällä puolella joudun valokuvaamaan itseäni (tai hankkimaan irtopään ja mallinuken ja muuta rekvisiittaa...), kunhan saan hankituksi oikeanlaisen kaluston. Oikeanlaisella kalustolla en tarkoita perheenjäseniäni, joista toinen on liian pieni kameran taakse ja toinen tärinäkäsi isolla T:llä.

Siksi ensimmäinen postaukseni on toisinto Kerällä-kirjastani, joka julkaistiin parisen kuukautta sitten. Yksi opuksen omista suosikeistani on kalanruotokaulahuivi. Nimi tulee sen neulepinnasta, joka on tiivis ja tavattoman kaunis. Tulisi kaiketi enempi oikeuksiinsa jollakin siloisella langalla, mutta minä valkkasin merinovillan ja alpakan pehmeän sekoituksen, joka ei kutita. Ilo neuloakin sitä on. Niin suuri ilo, että viimeiseen silmukkaan pääsi tuossa tuokiossa, vaikka kapoisalla huivilla onkin mittaa yli kaksi metriä.

Kerrottakoon nimittäin, että Viimeinen silmukka on kohtalaisen epäkelpo nimi blogilleni, koska ensimmäisiä silmukoita syntyy sellaiseen tahtiin, että ehdin vain harvakaseltaan viimeisiin. Haastetta ja hyvä niin.

Ja se ohje, se tulee nyt tässä:

1. Luo 30 s.
2. Aloita kalanruotoneulos, joka muodostuu kahdesta kerroksesta. Oikea kerros neulotaan tällä tavalla: Neulo 2 s oikein yhteen kiertäen (eli takakautta), pudota ensimmäinen s puikolta ja jätä toinen vasemmalle puikolle. Nurja kerros: Neulo 2 s nurin yhteen, pudota niistä ensimmäinen puikolta ja jätä toinen vasemmalle puikolle. Toista oikeita ja nurjia kerroksia, kunnes huivi on haluamasi mittainen, ja päättele.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11034349/?claim=r35bvceypsm">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>