perjantai 24. tammikuuta 2014

Kokkoon kiedottu

Malli: Kokkoon kiedottu // Lanka: Louhittaren Luola Kokko, 250 grammaa väriä kaarna ja 50 g väriä marras // Puikot: 10 mm


Viime tekstistäni on kaksi kuukautta. Joulukuu kului joulukuisissa kiireissä, kunnes kiire 28.12. kaikkosi ja elämä paljasti armottoman sattumanvaraisuutensa. Kohtasin suurimman suruni, joka lamauttaa, asettaa asiat mittakaavaan eikä anna armoa. Toivoa se ei kuitenkaan saanut, se ei katoa koskaan.

En neulonut kuukauteen, kunnes lopulta kannoin kutimet sairaalaan, tein silmukan yhdesti, joskus kahdesti. Louhittaren Luolan Kokko-langasta piti tuleman paita, mutta huomasin hetkessä neulovani keskittymiskyvyttömyyteeni sopivaa huivia. Ja hyvä huivi siitä syntyikin: parimetrinen ja pehmeä, sellainen, joka ei kutita, vaikka onkin 100-prosenttista villaa, ja joka lämmittää kahdenkymmenen asteen pakkasissa, juuri näissä Tampereellekin yltäneissä. Tulipa taas todettua, että yksinkertainen on ykkönen. Aina.

Kokkoon kiedottu-huivi

Tee näin:
Luo 23 silmukkaa ja neulo aina oikein -neulosta, kunnes huivi on parimetrinen. Päättele. Leikkaa lopuksi tukku noin 30-senttisiä langanpätkiä ja solmi niistä huivisi molempiin päihin pitkät hapsut. Minä käytin hapsuihin hivenen eriväristä lankaa kuin itse huiviin.

P.S. Kyllä, Kokkoa löytyy Kerästä, ei kuitenkaan verkkokaupan puolelta.

23 kommenttia:

  1. Hurjasti voimia sinne! En ainakaan minä paljon parempaa tapaa keksi surun ja kriisin käsittelyyn kuin neulominen. Etenkin, jos luontevasti tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Neulonta on osoittautunut korvaamattoman arvokkaaksi puuhaksi. Puikkojen äärellä rauhoittuu kummasti.

      Poista
  2. Puikkoterapiaa täälläkin, tyttäremme menehtyi äkillisesti uudenvuoden aattona. Mun neulekaveri ♡ Meni jonkin aikaa ennen kuin puikot pystyin käteen ottamaan. Nyt se on terapiakeino muistella ja surra tai haastavan mallin kautta olla ajattelematta hetken. Huivisi on ihana, itselleni voisin tehdä. Voimia ja puikkoterapiaa toivottelen ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan syvästi osaa, Eine. Valtavasti voimia sinnekin.

      Poista
  3. Tämä kirjoitus teki niin valtavan surulliseksi. Lämmin halaus ja voimia, Jonnasein ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sini. Taistellen ja toivoen ja neuloen eteenpäin. :-)

      Poista
  4. Voi Jonna. Nyt jos asuisin lähempänä, niin tulisin pullapussin kanssa heti kahvittelemaan. Lämpimin halauksin, Ulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti kirjoitettu, Ulla. Pullakahvittelisin kanssasi tältä istumalta.

      Poista
  5. Komea Kokko-huivi. Tuo lämmittää takuulla kaulan lisäksi myös mieltä.
    Ja oi, miten maaginen katse kuvien kaunokaisella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, siitä tuli kyllä hieno. En tiedä, pitäisikö pykäistä pipo kaveriksi. Pitäisi tietenkin. :-)

      Poista
  6. Oh, dear! Toivon lempeyttä ja voimaa. Silmukat kuljettavat hiukan eteenpäin, äänettömästi lohduttavat.
    Neule on kuin halaus, ja mitä isompi neule, sitä isompi. Ihana huivi, kaarna ja marras kauniit värit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Raglana. Allekirjoitan jokaisen sanasi.

      Poista
  7. Kaunis huivi, kauniit kuvat. Paljon voimia Jonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maija. Onneksi on neulonta, vaikka juuri nyt iski sukkapuikkopuute, kun pitäisi saada yhden pipan päälakikavennukset tehtyä. Mulla ei ole koskaan sopivia puikkoja. Story of my knitter's life. :-)

      Poista
  8. Toivon sinne päin kovasti voimia! Neulominen ja käsityöt ylipäänsä ovat osoittautuneet täälläkin mitä parhaimmaksi terapiamuodoksi: ihanat materiaalit, työn eteneminen ja tekemisen ilo itsessään lämmittävät mieltä vaikeinakin aikoina. :) Huivi on mitä mahtavin, olen itsekin huomannut, että simppeli on se, mihin voi aina luottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, sanopa muuta, Mipa! Langoilla ja puikoilla on merkillinen, aina rauhoittava vaikutus. Harrastuksista paras. :-)

      Poista
  9. Jonna, hämmentyneenä toivon sulle paljon voimia ja ajattelen lempeitä ajatuksia. Onneksi meillä on puikkojen kilinä, joka rauhoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maija. Puikoista on aina apua, mutta ennen muuta silloin, kun on vähän taikka paljon vaikeaa.

      Poista