perjantai 11. heinäkuuta 2014

Kesäpaita Kestrelistä

Malli: Daicey // Lanka: Quince & Co. Kestrel, 7 vyyhtiä // Puikot: 7 mm

Vuosi 2014 ei jää omalta osaltani historiankirjoihin. Muistanen sen aina tähänastisen elämäni surullisimpana, vaikka sopii siihen suurta hyvääkin, kuten yksi maanmainio, nyt kolmekuinen tyttö. Murheen rinnalle mahtuu myös epäonnea – arvatkaapa, kuinka meikäläiselle kävi viime lauantaina, kun kävelin aamuauringossa kohti Kerää ja työpäivää. No, istahdin kesken matkan syöttämään yhtä nälkäistä suuta, tuota samaista kolmekuista, ja laskin ehkäpä Knitting Takes Balls -kassini puistonpenkille. En tiedä, laskinko, mutta eipä se enää olallani ollut, kun saavuin töihin. Ravasin vaunujen kanssa samaa reittiä takaisin, mutta joku oli ollut vikkelämpi. Että siellä menivät rahapussi kortteineen, avaimet, iPhonet, keskeneräiset Vector-huivit ja muut. Piti laskea kymmeneen (tuhanteen).

Päivä jatkui poliisilaitoskäynnillä, pankkikorttien kuolettamisilla, puhelinliittymien sulkemisilla... Kirjoitin myös Facebookiin katoamisilmoituksen, varmuuden varalta – ja hei, se kannatti! Sain vielä samana yönä viestin, että kassini sisältö oli levitelty Pyynikinrinteille! Rahapussi oli mennyttä kalua, puhelimen samaten, mutta melkein valmis huivi ja avaimet olivat tallella! Käsittämätön ja käsittämättömän mahtava juttu, etenkin sen kutimen löytyminen, sillä jos nyt vallan rehellisiä ollaan, sen katoaminen kirpaisi koviten. Muut pöllityt olivat kuitenkin korvattavissa ihan "vain" rahalla.

Olen yhä pankkikortiton ja puhelimeton, mutta asiassa on positiivistakin: kun ei ole kaiken aikaa tavoitettavissa tai vain painalluksen päässä sosiaalisesta mediasta, ehtii tehdä yhtä sun toista. Vaikkapa Quince & Co:n Daicey-paidan. Ja vielä sinisen! Se on, kuulkaas, räväkkä väri mustan ja harmaan parhaalle ystävälle.

Lankana toiminut luomupellavainen Kestrel on ainakin sadan peukun arvoinen. Lupaan tilata sitä lisää Kerän hyllyille vielä kuluvan kesän aikana. (Urchinia löytyy vielä paidallinen ja sinisävyisistä saisi koottua raidallisen, vinkkinä vain!)

P.S. Marialle kiitos mallina toimimisesta.

11 kommenttia:

  1. Se katoamisilmoitus tuli minunkin silmiini - ja arvaa, että muakin harmitti sun puolesta. Ja jotenkin eniten se kudin, kun siihen on kuitenkin sitä omaa työtä eniten laitettu. Mutta ihanaa kun löytyi!

    Mitä vuoteen tulee, otan osaa. Toisaalta on onni, että maanmainiot kolmekuiset saapuvat joskus elämään tuomaan ... no, sitä elämää, silloinkin kun on surullista.

    Paita on muuten kauhean hieno. Miten multa on tällainen Kestrel mennyt ihan ohi, voi että!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläpä muuta sano, Liina! Kyllä siinä taisi pieni poru päästä, kun kuulin löytyneestä kutimesta – ja avaimista! Pankki- ja ajokorteista olisi kuitenkin helppo selvitellä osoitteita ja laskeskella yksi ynnä yksi. :-) Mutta Vector valmistuu huomisen pronssipelin aikana ja finaalissa se on jo pääteltynä ja pingotettuna kaulassani. Ja kiitos, sinnillä eteenpäin, eikä vähiten Kerän ja Kerän asiakkaiden ansiosta. <3 Kestreliä suosittelen! Laitahan väritoiveita tulemaan, jos haluat seuraavaan tilaukseen jotakin tiettyä – Sparrow'takin tulee tietysti lisää ja syksymmällä sitten villojakin!

      Poista
  2. Ehtiikö tuota lankaa tulla 6.8 mennessä kun Hesalainen tulee kuiola valuen Kerään ;)
    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En uskalla luvata, Tiina. Jos hyvä säkä käy, niin ehtii, mutta näissä Amerikka-langoissa on niin monta muuttujaa: varastotilanne siellä päässä, rahti ja lopulta tulli ja Itella täällä päässä. Mutta toivotaan, että Kestrel-hyllytkin olisivat elokuun alkuun mennessä täydentyneet. :-) Ja ohuempaa Sparrow'ta löytyy nytkin paremmin, siitä voisi tehdä esimerkiksi tämän: http://www.ravelry.com/projects/EspaceTricot/westbourne-kinu-love

      Poista
  3. Ehtiikö tuota lankaa tulla puotiin kun Hesalainen tulee Kerään kuola valuen ;)
    Tiina

    VastaaPoista
  4. No huh! Mahtavaa, että sait avaimet ja kutimen takaisin, vaikka tietysti harmittaa pöllitty omaisuus. Avainten hukkaaminen on henkilökohtaisten esineiden hukkaamisesta kyllä se, joka aiheuttaa eniten sydämentykytyksiä, kokemusta on. Eniten kai tällaisissa tapauksissa harmittaa kuitenkin ihmisten epärehellisyys. :( Mut hei, eläköön some!

    Tuu poikkeamaan joku päivä, jos ehdit - piipahdetaan torijätskillä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulen! Ensi viikolla onnistaa, mutta vasta perjantaina tahi lauantaina. Lauantaitorikahvit ennen töitä?

      Poista
  5. No johan oli tapahtuma! Henkilökohtaisten tavaroiden menettäminen on inhottavaa... Onneksi sentään osa löytyi! Osanotto samaten raskaasta vuodesta. Onneksi ovat nämä pienet ihmisenalut ilonamme! :)

    Ja tuosta Daiceysta tuli aivan mahtavan hieno, pistän kyllä tilaukseen, heti kun Kerään tulee tarpeeksi yhtä Daiceyta varten :) Harmaana, jos sitä tulee lisää, tai sitten luonnonsävyinen :)? Tai raidallinen niistä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskallan luvata, että tilaan Kestrelistä koko värikattauksen. Se on niukanpuoleinen, mutta tottahan toki siellä harmaata on. :-) Raidallinen olisi kyllä raikas!

      Poista
  6. Vaikka olenkin koettelemuksistasi jo kuullut, riipaisee tuo epäonni edelleen. Että voivatkin ihmiset olla katalia toisilleen. Onneksi sentään Vector pelastui! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Say no more! Ja otankin sen puikoilleni, on pronssiottelun ja toiseksi viimeisen raidan aika! :D

      Poista