Vaippapöksyt

Malli: Little Seedling Soaker // Lanka: Malabrigo Worsted // Puikot: 3 ja 4 mm

Olen testineulonut viime viikkoina Suvi Simolan Reflected Lines -villatakkia. Ei sillä, että siihen olisi viikkoja kulunut, mutta päivä silloin, toinen tällöin. Takin tuli olla valmis eilen, ja niinhän se lopulta olikin. Deadline, tuo motivaattoreista mahtavin. Kirjoitan Suvin takista tuonnempena lisää, mutta kerrottakoon jo, että en keksisi siitä mitään poikkipuolista, en vaikka hakemalla hakisin. Malli ja Suvin kirjoittama ohje ovat nerokkaita, niin nerokkaita, että tartun seuraavaksi Button & Loop -takkiin, Suvin suunnittelema sekin. TitiTyyn Cascade 220:t saapuivatkin tänään sopivasti Kerään...

Sain Reflected Linesin valmiiksi illalla ja tartuin samoilla tulilla Little Seedling Soaker -vaippapöksyihin. Langaksi valkkasin yhden suurista suosikeistani, Malabrigo Worstedin, jota pehmeämpää merinovillaa ei liene olemassa. Pöksyt valmistuivat nopeasti ja ovat vallan hauskat. Huomenna haen vielä uupuvat napit, joko mattaharmaat taikka mustat.

Mutta ovatpa karvaiset pöksyt – kiitos nelijalkaisille neulontaseuralaisilleni. Ei auta, vaikka imuroisi päivittäin, joskus kahdestikin. Karva on ja pysyy. En silti vaihtaisi kissankehruuta mihinkään.

P.S. Alapuolella pari kuvaa pingotusta odottavasta Reflected Linesista.

Pienille korville

Malli: Garter Ear Flap Hat // Lanka: Madelinetosh Tosh Sport (väri: paper) // Puikot: 4 mm (muistaakseni...)

Ennen junasukkia puikoillani pyörähteli pienen pieni pipo, korvaläpällinen sellainen. Langaksi valkkasin Simple Sprinkle -huivistani jääneen Tosh Sportin, joka piisasi, joskin osittain, vielä edellä mainittuihin sukkiinkin. Talking about jämälankojen hyötykäyttö!

Tykkään tästä piposta, etenkin päälaen pienestä tasselista. Ja koska vauvat eivät ole varsinaisia pikakiitureita tms., myssy pysynee päässä ilman nauhojakin.

Junasukat kanssamatkustajalleni

Malli: Junasukat // Lanka: Madelinetosh Tosh Sport (väri: paper) ja Lang Yarns Fantomas // Puikot: 3 mm

Yksinyrittäjän allakasta puuttuvat lomat, äitiyssellaisetkin. Jos kanssamatkaajani pitäytyy ensimmäiseni tahdissa, hän pullahtaa arkeemme ja juhlaamme reilun parin viikon päästä. En ole valmistautunut asiaan vielä mitenkään. Vaatteet, turvakaukalot, pinnasängyt ja muut odottelevat yhä kaupassa. Mutta sukat tein, elämäni ensimmäiset junasukat. Ja teinhän minä piponkin – täytyykin kuvata se!

Junasukat syntyivät nopsasti, ja malli oli kaikella lailla mukava: helppo, mutta ei yksioikoinen, pienessä mittakaavassa vallan mielenkiintoinen. Valkoinen Madelinetoshin sport loppui kesken, ja kärjistä tuli mustat. Huvittavat pienet pukimet, näyttävät jonkin sorkka- tahi kavioeläimen koivilta. 

Palomaa patentilla

Malli: Patenttituubi Palomasta // Lanka: Debbie Bliss Paloma, 3 vyyhtiä // Puikot: 10 mm

Viimeinen silmukka on ollut kovin kaulahuivi- ja pipopainotteinen viime aikoina, mutta olkoon. Tykkään tehdä asusteita: ne ovat nopsatöisiä, käytännöllisiä ja kaikille sopivia. Kuusivuotiaalle käyvät samat rikket ja navoohit ja tuubit kuin kolmekymmentä vuotta vanhemmalle mutsille.

Saimme Kerään viime viikolla kaivatun kuljetuksen Palomaa. Nappasin itselleni kolme vyyhtiä vihreää ja neuloin sunnuntaina tuubin, nyt patentilla. Idean sain My Blue&White Kitchen -ruokablogin Siniltä, joka teki samanlaisen syksyllä, mutta rubiininpunaisesta. Jos kelit kallistuvat vielä kunnon pakkasiksi, pykään tälle pariksi pipon Vilppumaan Erikan ohjeella.

Patentti on muuten nerokas neulos. Pitäisi tehdä sitä useammin, ihan vaikka kokonainen paidallinen.

Patenttihuivi Palomasta

Luo 21 s ja aloita patenttineule.
1. krs: Neulo ensimmäinen silmukka oikein, *nosta seuraava silmukka nurin puikolle langankiertonsa kanssa (havainnollinen kuva löytyy Punomosta) ja neulo 1 s oikein*. Toista *–* koko kerroksen ajan (viimeinen silmukka on oikea).
2. krs: Nosta ensimmäinen silmukka oikein neulomatta (tee näin koko työn ajan), *neulo oikein yhteen edellisellä kerroksella tehty lk ja nostettu silmukka ja nosta seuraava silmukka nurin puikolle langankiertonsa kanssa*. Toista koko kerroksen ajan siten, että toiseksi viimeinen silmukka neulotaan oikein yhteen edellisellä kerroksella tehdyn lk:n kanssa ja viimeinen silmukka neulotaan oikein.
3. krs jne.: Toista toisen kerroksen vaiheita 1 ja 2 (muista kuitenkin nostaa kunkin kerroksen ensimmäinen silmukka oikein neulomatta), kunnes olet neulonut kolme vyyhtiä. Jätä kylliksi lankaa päättelyyn.
Päättele ja ompele tuubin lyhyet sivut yhteen.

Jämiä ja muita

Malli: Simple Sprinkle // Langat: Madelinetosh Tosh Sport, Malabrigo Arroyo, Malabrigo Merino Worsted, Rowan Baby Alpaca DK, yhteensä viisi väriä ja ehkäpä noin 200–250 grammaa (punnaan myöhemmin) // Puikot: 5,5 mm

Päättelin eilisaamuna parit langanpätkät Simple Sprinkle -tuubistani. Neuloin koko koreuden Veeran ohjeen mukaisesti, tosin vain viidellä värillä, vaikka alkuperäisessä niitä on kuusi. Tulipa testattua vihdoin ja viimein myös Malabrigon Arroyoa, jota olen ihastellut kauppani hyllyillä jo pari kuukautta. Ja huh, mikä lanka, eittämättä yksi parhaista ikinä: pehmyt, käsinvärjätty merinovilla on lievästi ilmaistuna miellyttävää ja voi morjes, mikä kierre – täydellinen! Tämä ei totisesti jää ainoaksi Arroyo-työkseni.

Käytin toki muitakin lankoja, sillä Simple Sprinkle jos jokin on oiva jämälankaloukku. Raidoissani juoksevat myös Madelinetoshin Tosh Sport, Malabrigon Worsted ja Rowanin Baby Alpaca DK. Kahdessa viimeksi mainitussa on erimoinen tuntu ensimmäisiin verrattuna, karvaisempi ainakin, mutta toisaalta ne tekevät huivosta entistä eläväisemmän, kiinnostavammankin. 50-grammainen Baby Alpaca -kerä kului kutakuinkin loppuun, mutta kaikkia muita lankoja jäi metritolkulla. Luonnonvaaleasta Tosh Sportista aloitin jo vauvanpipoa, ja ne Arroyo-jämät, nekin pääsevät Navooheiksi. Jotkin kämmekkäätkin kelpaisivat – vinkkejä sport-vahvuisille sellaisille...?

P.S. Käykäähän kurkistamassa Tiinun Simple Sprinkleä täältä.

Kelpasi parsittunakin

Malli: Navooh // Lanka: Uncommon Thread Lush Sport, väri Tea Smoked // Puikot: 3,75 mm

Sannan piposta se lähti, tahto, himo ja hinku neuloa Navooh, jonka myssymäiseen lötkötykseen ymppäytyy jämäkkää, jykevääkin särmää – jotakin perisaksalaista, ei pittoreskia pariisilaisuutta. Jos tekisin (lue: kun teen) toisen, neuloisin nurjien raitojen kohdalle jotakin pehmoisempaa pintaneuletta, helmi- tai tuplahelmisellaista tai jotakin muuta.

Mutta tämän tein ohjetta orjaillen, joskin sportista, vaikka malli taisi olla DK:ta. Ehkä. Ja provisional cast on – sen sivuutin, koska en silmännyt ohjetta alkua pidemmälle. Virhe. Olisi pitänyt totella, sillä liveksi jätetyillä silmukoilla olisin välttänyt taitteen ompelemisen. Ei sillä, kyllähän sitä viitisenkymmentä senttiä ompelisi, mutta kun kiskaisin sauman liian tiukalle, eikä kukaan pistäisi kalloa kuristavaa pipoa päähänsä. Purkasin sauman saksilla, virhe sekin, sillä leikkasin pipoon reiän. Myssyn onnellinen omistaja ei parsitusta kolosta piitannut, mutta meikäläistä se ärsyttää. Että ensi kerralla teen tämän(kin) paremmin. Lankakin on jo jemmassa, ainakin jollekulle.

(Mutta Navooh numero kakkosta ennen pykään loppuun Simple Sprinkle -tuubin, jota neulon KALina Tiinun ja Bereniken kanssa. Ja sitten aloitan Knitbotin Hannah Fettigin Rosemontin jostakin aran-vahvuisesta langasta, kuten sen ohjekin sanoo. Päätin nähkääpä viime viikolla, että unhoitan fingering-puserot ja -takit, kunnes erkaannun tästä valtavasta vauvavatsastani.)

Kokkoon kiedottu

Malli: Kokkoon kiedottu // Lanka: Louhittaren Luola Kokko, 250 grammaa väriä kaarna ja 50 g väriä marras // Puikot: 10 mm

Viime tekstistäni on kaksi kuukautta. Joulukuu kului joulukuisissa kiireissä, kunnes kiire 28.12. kaikkosi ja elämä paljasti armottoman sattumanvaraisuutensa. Kohtasin suurimman suruni, joka lamauttaa, asettaa asiat mittakaavaan eikä anna armoa. Toivoa se ei kuitenkaan saanut, se ei katoa koskaan.

En neulonut kuukauteen, kunnes lopulta kannoin kutimet sairaalaan, tein silmukan yhdesti, joskus kahdesti. Louhittaren Luolan Kokko-langasta piti tuleman paita, mutta huomasin hetkessä neulovani keskittymiskyvyttömyyteeni sopivaa huivia. Ja hyvä huivi siitä syntyikin: parimetrinen ja pehmeä, sellainen, joka ei kutita, vaikka onkin 100-prosenttista villaa, ja joka lämmittää kahdenkymmenen asteen pakkasissa, juuri näissä Tampereellekin yltäneissä. Tulipa taas todettua, että yksinkertainen on ykkönen. Aina.

Kokkoon kiedottu-huivi

Tee näin:
Luo 23 silmukkaa ja neulo aina oikein -neulosta, kunnes huivi on parimetrinen. Päättele. Leikkaa lopuksi tukku noin 30-senttisiä langanpätkiä ja solmi niistä huivisi molempiin päihin pitkät hapsut. Minä käytin hapsuihin hivenen eriväristä lankaa kuin itse huiviin.

P.S. Kyllä, Kokkoa löytyy Kerästä, ei kuitenkaan verkkokaupan puolelta.