Kirrukurra

Malli: Kirrukurra // Lanka: Skein Top Draw Socks, 1 vyyhti // Puikot: 4 mm

Keltainen Kirrukurra-tuubi odotteli kaapissa kuukausia, ennen kuin sain sen viimeisteltyä tai "viimeisteltyä": en viitsinyt pingottaa, mutta pesin ja silitin kyllä. En edes höyryllä, sillä aataminaikuinen höyrysilitysrautamme ei tunnista sellaista veden olomuotoa.

Kirrukurra todentaa taas kerran väittämän, että yksinkertainen on ykkönen. Tätäkään tehdessä ei tarvitse osata oikeita ja nurjia silmukoita kummoisempia. Pidän yksinkertaisista pukimista siksikin, että ne antavat tilaa materiaalille, olipa sitten kyse kaupasta ostetusta kellohameesta taikka itse neulotusta takista. Tähän tuubiin valkkasin australialaisen Skeinin Top Draw Socksia, käsinvärjättyä merinovillan ja nylonin sekoitusta, joka yltää kepeästi TOP 3 -lankalistalleni. Neulon siitä nytkin huivia, josta kerron lisää tuonnempana. Kuusiviikkoisen ihmiskääryleen kanssa käsityöt valmistuvat verraten hitaasti, rivi silloin, toinen tällöin -tahdilla. Pipon sentään neuloin jonakin viime viikon yönä, kun jäin jumiin Scandal-televisiosarjaan...

Kypärän alle

Malli: Vauvanmyssy // Lanka: Lang Yarns Seta Tweed, 1 kerä // Puikot: 4 mm

Long time ja niin edelleen. Vauva täyttää huomenna neljä viikkoa, on saanut uuden – ja sopivan – villatakin lilliputtikokoisen tilalle ja puklannut sen päälle. Ohje on pukineen pesua ja kuvaa vaille valmis.

Kuukauteen on kuulunut vauvanhoidon ohella myös neulomista, ei erityisen eksessiivisessä mittakaavassa, mutta olen paitsi aloittanut pellavapaitaa (ja purkanut sen kainaloiden alta alkutekijöihinsä), puuvillapaitaa ja kahta huivia myös tikuttanut kuusivuotiaan pyöräilykypärän alle myssyn. Se kysyi kerän Langin Seta Tweediä ja neljä jaksoa Newsweekiä.

Kyllä nyt kelpaa sutkuttaa.

P.S. Tein tämän myssyn 32 silmukalla, ja siitä tuli juuri hyvä kuusivuotiaan päähän.

Se on silkkiä

Malli: Puerperium Cardigan // Lanka: Katia Rustic Silk (2 kerää) // Puikot: 4 mm

En tiedä teistä, mutta jos minä neulon pari päivää fingering-vahvuisella pellavalla sileää neuletta kutakuinkin 400 silmukan kerroksilla, tekee mieli pitää paussia ja pykäistä jotakin pikaisesti valmistuvaa.

Voitte lukea edellisen kappaleen siten, että Brise-takkini on kesken, hyvässä vauhdissa, mutta kesken kuitenkin. Odottelee oikeastaan kolmannen vyyhdin korkkaamista, ajattelin keriä sen tänään.

Mutta sitä korkkausintoa odotellessani neuloin vauvalle silkkisen Puerperium-takin. Loin silmukat toissailtana ja neuloin nutun valmiiksi eilen, kun katselin jakson taikka kaksi Greyn anatomiaa ja toisen mokoman True Detectiveä. Tänään kiinnitin napit, vaikka rivistö jäikin vajavaiseksi. Yksi kookosnappi katosi jonnekin tai sitten vain laskin tarpeeni väärin. Jos totta puhutaan, veikkaisin vaakakupin kallistuvan jälkimmäisen syyn puoleen. Pääni ei ole parhaassa terässä, sillä ajatukset ovat suurimmalta osalta sairaalassa, siis toiveissa päästä sinne ja pian.

Puerperium-kokemus oli kaikkea sitä, mitä kaipasinkin: saumaton ylös-alasraglan ja pieni sellainen. Tämän voisi totta kai toteuttaa jostakin sileästä, pehmoisesta langasta, mutta halusin testata Katian rouheaa Rustic Silkiä – ja olipa hyvä, että testasin: kokeilu ei jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi, vaan lanka saa taipua vielä pitkäksi, rennoksi juhannusiltapaidaksi x 2 (kuusi- ja kolmekymmentäkuusivuotiaalle). Tiedättehän, kun kesäilta alkaa jo kylmetä ja mekon ylle pitää pukea pitkähihaista, ei kuitenkaan paksuista paksuinta?

Ja vaikka Rustic Silk on nimensä mukaisesti rustiikkista, se ei ole karheaa vaan käytön myötä pehmenevää silkkiä. Pesin tämän takin ennen pingotusta (tai en edes pingottanut tätä, vaan tasoittelin kosteana pyyhkeen päälle), ja se on jo nyt kuin toinen vaate, sellainen, jossa vastasyntynytkin viihtyy.

P.S. Kerrottakoon vielä langanmenekistä sen verran, että tähän meni hitusen yli yksi kerä – vain! Siitä jäljelle jääneestä langasta saa tehtyä vaikka pienen pipon. 

Sitä saumaa saimmekin odotella...

Malli: Baby Cashmerino 4 -mallikirjasta (suomenkielinen ohje on julkaistu jossakin Modassa, muistaakseni) // Lanka: Debbie Bliss Baby Cashmerino, 3 kerää (?) // Puikot: 3,5 mm (tai 3 mm...)

Neuloin nämä sortsit jo viime kesänä, taisi olla elokuuta, mutta enpä vain saanut ommeltua saumoja. Ovat siis odotelleet jonkin nyssäkän pohjalla kuukausikaupalla, mikä ei suinkaan ole kohdallani epätavallista. Saumaaminen nyt vain ei lukeudu lempiaskareisiini.

Että enpä tiedä, mikä minuun eilen iski, mutta otin neulan käteeni ja käytin kymmenen minuuttia villasortsien viimeistelyyn. Sanoisin, että pirun päheät päiväkotiin, vaikka kuusivuotias kommentoi noloiksi. Vakuutin päinvastaista enkä kertonut, että toinen lahje on pidempi. Mitä lienen laskeskellut.

Ohje löytyi Baby Cashmerino 4 -kirjasesta, mutta muistan kyllä, että se on julkaistu myös Modassa, ehkäpä viime vuonna... Suosin kaikessa koko lailla poikkeuksetta luonnonkuituisia lankoja, mutta Baby Cashmerinolle annan mikrokuidun anteeksi. Pehmeä, pikkaisen puuvillaiseltakin tuntuva lanka käyttäytyy puikoilla kuin mallioppilas, ja lopputulema on siloista. Eikä kutita, ei vaikka jättäisi sukkahousutkin välistä pois.

Harmaatpa hyvinkin

Harmaat perussukat // Lanka: Lang Yarns Fantomas, 2 kerää // Puikot: 3 mm:n pyöröpuikot 80 cm:n kaapelilla

Jotkut teistä tietävätkin, että en neulo sukkia. Tai neulon, mutta monesti parittomia, jotka päätyvät kaupalle mallisukiksi. Elättelen toki toiveita, että ne vielä jonakin päivänä saisivat puuttuvan puoliskonsa. Ehkäpä aivoissani naksahtaa ja huomaan vielä neulovani sukkia, sillä tarvistakin vähän olisi.

Ei sillä, kyllä niitä sukkia aina silloin tällöin syntyy. Nämä raidalliset neuloin samanaikaisesti 80-senttisellä pyöröpuikolla ja magic loop -tekniikalla kärjestä aloittaen. Silmukoita on 54 kipaletta ja perusohje tuttu Kerän Kaksi sukkaa kerralla -kursseilta. Sukat ovat odotelleet pingottamista pitkään, enkä minä niitä vieläkään pingottanut vaan kastelin ja silitin – täydellä teholla ja suoraan päältä. Hyvä, polyamidilla vahvistettu sukkalanka kestää sen kyllä (ja niin kestää moni muukin lanka, kunhan pitää silitysraudan koko ajan liikkeessä.

Ja tulipa sitä harjoitettua muitakin kädentaitoja tänään. Tein jo tämän viikon toisen satsin suklaakeksejä, joiden ohjeen löysin Wicked Sweet Kitchen -blogista. Ensimmäisen version leivoin ohjeen mukaisesti tummasta suklaasta mutta toisen valkoisesta – ja ilman kananmunaa, koska en sellaista jääkaapistamme löytänyt. Eipä haitannut, sillä keksit ovat tolkuttoman hyviä, kummallakin tavalla. Tai no, valkosuklaalla parempia (eikä sitäkään muuten ollut ohjeeseen kirjattua 170 grammaa vaan vain sellainen 100 gramman leivontasuklaalevy).

Kahdesta syystä

Malli: So Simple Baby Cardigan (ohje on tulossa) // Lanka: Louhittaren Luola Pohjan Neito (väri: marras), 1 vyyhti (puolikaskin piisaa) // Puikot: 4mm

Pienen pieni villatakki valmistui Wanhan Sataman taannoisilla messuilla, siinä sunnuntain tuoksinassa. Tein sen kahdesta syystä: 1) halusin testata Tuulian uutukaista ja 2) tuleva perheenlisämme tarvitsee villaisan takin, jossa kotiutua sairaalasta.

Ohjetta en omistanut (lue: en malttanut etsiskellä), joten loin summittain silmukoita ja aloin neuloa nuttua ylhäältä alaspäin. Aina oikein -neuloksen valkkasin, koska halusin vältellä nurjia silmukoita (ja siitä samaisesta syystä pyörönä neulotut hihat ovat suurimmaksi osaksi sileää – silkasta laiskuudesta, siis). Pieni takki valmistui hetkessä, mutta saapa nähdä, mahtuuko se edes vastasyntyneelle, vai saanko neuloa sairaalassa toisen. Tajusin miniatyyripukinetta tikutellessani, että en kuollaksenikaan muista, miten pieniä ne maailmaan mötkähtäneet ovat. Vaikka vaikeaahan sitäkin on veikata: tämänkin perheen syntymäpainot vaihtelevat 2,5 kilosta 5,5 kiloon. Että sillä lailla. Mutta jos tämä So Simpleksi nimeämäni nuttu mahtuu kutakuinkin normaalikokoiselle vauvalle, kirjoitan ohjeen puhtaaksi parin sovittelukerran jälkeen.

Langasta sanottakoon, että se on taattua Louhittaren Luola -laatua. DK-vahvuisen Pohjan Neidon kierre on napsakka, tuntuma pehmyt, mutta samalla särmikäs. Ja ne värit... täydellisen täyteläisiä. En panisi pahakseni, vaikka joku määräisi minut pelkälle Pohjan Neito -kuurille. Päinvastoin: posottaisin mieluusti menemään.

Reflected Lines

Malli: Reflected Lines // Lanka: Eden Cottage Yarns Bowland DK // Puikot: 3,5 ja 4 mm

Sinä samaisena päivänä, kun saimme Eden Cottage Yarnsin Bowland DK -langat Kerään, sain kuulla, että Suvi Simola etsiskeli testineulojia Reflected Lines -villatakilleen – joka enemmän kuin sopivasti sattui olemaan Bowlandista sekin. Sanomattakin selvää, että ilmoitin itseni vapaaehtoiseksi. Vaikka Suvilla oli jo liuta neulojia, pääsin messiin ja loin silmukat alumiinisille pyöröpuikoille.

Ja nepä muodostavatkin oivan aasinsillan puikkojen eroavaisuuksille. Erilaiset langat tarvitsevat erilaisia puikkoja. Minä en neuloisi mohairia enkä karvaista alpakkaa puisilla puikoilla, sillä ne luistavat metallisilla aivan toisella tavalla. Mutta Bowland DK, pehmoisistakin pehmoisin BFL-villa, luisti alumiinisilla liiankin lipoisasti. Jos tekisin siitä toisen villatakin (ja totta kai teen, kunhan saamme sitä lisää), valkkaisin bambuiset puikot lisäkitkan toivossa. Veikkaisin, että ne tasoittaisivat käsialaakin.

Reflected Lines -takkiin tarvitaan kolmea väriä. Valkkasin vanhaa roosaa, vaaleaa harmaata ja harmaan kautta kanervaiseen kulkevaa – sävyjä, jotka sekoittuvat toisiinsa. Aloitin roosalla (driftwood), jatkoin liukuvärjätyllä dark oakilla ja lopetin harmaaseen steeliin. Homma eteni muitta mutkitta, kiitos Suvin loistokkaan ohjeen. Voin aivan rehellisesti sanoa, että en ole eläissäni neulonut yhtä hyvin kirjoitettua ohjetta. Sen parissa ei pitänyt pysähdellä pohtimaan, riitti, kun posotti eteenpäin, ylhäältä alaspäin, yhtenä kappaleena. Juuri siten kuin neuleista parhaat valmistuvat – ilman saumoja ja liikoja langanpäättelyjä.

En saanut vieläkään kuvattua takkia kenenkään yllä, mutta henkarille se sentään pääsi. Nyt kiinnitän vaippapöksyihin napit ja jatkan eilen aloittamaani Briseä. Quince & Co:n Sparrow't oli pakko saada oitis puikoille. Mitä te aiotte neuloa tahi virkata viikonvaihteessa?