Eripariset ja erinomaiset

Lanka: Debbie Bliss Donegal Luxury Tweed Aran, 1 kerä (tai 2, jos teet tupsun), ja Isager Silk Mohair, 1 kerä // Puikot: 5 mm

Rouhean, rennon tweedin ja höyhenenkepeän, hitusen ylellisen silkki-mohairin yhdistelmä on kutkutellut meikäläistä jo jonkin aikaa. Langat ovat aivan eripariset, epäsuhtaisetkin rinnakkain, mutta voi pyhä sylvi, millaisen liiton ne muodostavat yhdessä: karvainen, himmeästi helmeilevä silkki-mohair pehmentää villavan tweedin, tekee siitä salonkikelpoisen, sellaisen, joka kiehtonee myös siloisempien lankojen ystäviä. Vaikka rakastan tweedin rouheutta, ihan sitä konstailematonta itseään, halajan silkkisellä mohairilla höystettyä paitaa taikka takkia. Mutta sitä odotellessa passaa vähän pienempikin tekele.

Kuten pipo. Rikke-fanina valkkasin tämänkin pipon pinnaksi aina oikein -neuleen ja kaventelin päälaella kutakuinkin samaan tapaan. Lopputuleman koristin tupsulla, joka piristää pipoa ja karistaa turhantärkeyden teille muille. Suosittelen potenssiin tuhat: tällä pärjäsi kummasti myös eilisissä parinkymmenen asteen pakkasissa! Ja muuten, vaikka mallini on päineen pientä kokoa, myssy on ihan aikuista kokoa.

Tarvikkeet

- 50 g Debbie Bliss Donegal Luxury Tweed Arania (jos teet tupsun, tarvitset kaksi kerää!)

- 25 g Isager Silk Mohairia

- 5 mm:n pyörö- tai sukkapuikot

Tee näin

Luo 78 s (pipo neulotaan kaksinkertaisella langalla) ja neulo suljettuna neuleena aina oikein -neuletta (joka toinen kerros oikein, joka toinen nurin), kunnes pipon korkeus on noin 17 cm ja viimeinen neulomasi kerros on ollut nurja.

Aloita päälaen kavennukset: Neulo *11 o, 2 o yhteen*, toista *–* koko kerroksen ajan. Neulo seuraava kerros nurin ja jatka kavennuksia taas oikealla kerroksella: *10 o, 2 o yhteen*, toista *–* koko kerroksen ajan. Neulo seuraava kerros nurin ja jatka kavennuksia oikealla kerroksella: *9 o, 2 o yhteen*, toista *–* koko kerroksen ajan. Jatka kavennuksia tähän tapaan joka toinen kerros (8 o, 2 o yhteen... 7 o, 2 o yhteen... jne.), kunnes puikoillasi on 30 s. Neulo seuraava kerros nurin ja sitä seuraavalla oikealla kerroksella 2 o yhteen koko kerroksen ajan. katkaise lanka ja pujottele se jäljelle jääneiden silmukoiden läpi ja kiristä. Päättele huolella.

Tee tupsu ja kiinnitä se päälaelle.

Perustavanlaatuiset lapaset

Malli: Tavalliset turvalliset // Lanka: Katia Alpaca Andes, 2 kerää // Puikot: 4 mm

Kappas, kaksi kuukautta on kulunut kuin siivillä, mutta täälläpä sitä taas ollaan, sanojen ja kuvien äärellä. Huomaan kaipaavani kirjoittamista: tuntuu, kuin olisin kasvattanut sisälleni kallionmurikallisen lauseita, jotka koettavat päästä paperille. Sana silloin, toinen tällöin ei tunnu piisaavaan, pitää siis petrata ja kirjoittaa ensi vuonna useammin – tai jotakin suurempaa ja yhtenäistä. Kuvatakin, kunhan valo taas löytää luoksemme. Vaikka eipä sillä, se talvinen, kylmä valkeus on kaunista, jos sattuu ulos samaan aikaan sen kanssa.

Olen minä neulonutkin, mutta valmiiksi asti vain jotakin pientä: pipoja ja pantoja, tuubihuivin ja baktuksen. Keskeneräiset (aktiiviset sellaiset, en kehtaa listata niitä horrostavia) odottavat jotakin, lomapäivää ainakin: yksi Nurmilintu, Honey-villatakki, Tukuwool-paita esikoiselle, peitto pienimmälle, Normandy-paita... Ja nyt sormet halajavat Barn Sweaterin ja Siberia Anorakin pariin, kiitos Kerään tulleiden Isagerin Jensen-lankojen.

Tein tässä taannoin itselleni alpakkalapaset, koska löysin kotoa vain yhden tumpun. Sillä ei pitkälle pötkitä, eivätkä kämmekkäät enää piisaa. Nämä ovat maailman tavallisimmat, harmaat lapaset, sellaiset, jotka pitävät garderoobin kasassa, kunhan pysyvät tallessa... (Nimim. Kuvassa näkyvät hukkuivat ensimmäisellä käyttökerralla, toiset ovat toistaiseksi tallella – kolmatta päivää.) Kirjoitin ohjeenkin, joka löytyy Kerän blogista.

Greyn anatomian aikana...

Malli: Jolyon Cardigan // Lanka: Debbie Bliss Paloma, 1 vyyhti väriä charcoal, ja Debbie Bliss Paloma Tweed, 1 vyyhti väriä Taupe // Puikot: 9 mm

... ehtii neuloa puolivuotiaalle takin – tai saattoi siinä vähän Perillisiäkin mennä. Televisiosarjaviitteideni takia voisi kai kuvitella, että katselen Saloraa kaiken aikaa, mutta totta puhuen en ehdi, paitsi joinakin aamuina Muumeja, sunnuntaisin vähän Serie A:ta ja La Ligaa.

Onneksi on Yle Areena. Ja Netflix ja jotkin muut. Kun vuorokausi vaihtuu toiseksi ja työt saavat taas odottaa seuraavaa aamua, on neulomisen ja televisiosarjan aika. Tämä harmaa Jolyon Cardigan syntyi yhden toisen harmaan aikana. Silmukat syntyivät siinä sivussa, kun katselin seattlelaissairaalan (lue: Alex Karevin) edesottamuksia.

Paloma taipui muuten mahtavasti myös vauvannutuksi. Paksut langat eivät ole aina omiaan ihmisistä pienimmille, mutta Paloma tekee poikkeuksen: se ei kaapelikierteisenä, onttona lankana paina juuri mitään, ei kasvata kääpiökokoisesta Michelin-ukkoa eikä kutita. Eikä kysy hermoja edes sellaiselta äidiltä, joka heräsi eräänä lokakuisena aamuna, auton jäistä tuulilasia raaputellessaan, ajatukseen, että vauva on vailla villatakkia. Eipä ole enää.

Suosittelen suurella lämmöllä, oletan, että käppänä on samaa mieltä. Ainakin hän hipelsi takkia siihen malliin, tunki toki suuhunsakin.

Jämistä tai toisinpäin

En edes muista, teinkö nämä kämmekkäät ennen musteensinistä pipoa (jonka muuten myin lauantaina Kerän pöydältä, kun ihana asiakkaamme K. sitä kysäisi), mutta joka tapauksessa nämä syntyivät siitä samasta Malabrigo Arroyo -vyyhdistä, jota on vieläkin pikkuinen keränen, kylliksi vaikkapa vauvan lapasiin, ainakin raidoiksi.

Aion neuloa kämmekkäät kalanruotosilmukoilla mutta totesin, että pinta pääsisi paremmin esille jollakin vaaleammalla värillä tikutellen. Sitten koetin chinese waves -neuletta ja jotakin muutakin, kunnes totesin, että pöh, sileällä mennään. Kädensuut saivat pienen "piristyksen" harmaasta villasta.

Mitään sen kummempia ohjeita en omistanut enkä niitä kirjoitellut: 40 silmukkaa, peukalokiilat ensimmäisen puikon loppuun ja toisen alkuun (magiclooppasin) ja sitä rataa. Päätyivät paljon pyöräilevän rumpalin käsiä lämmittämään.

Mutta hei, mitä teille kuuluu? (Kysyy yksi liian kiireinen.)

Musteensinisiä myttyjä

Malli: Welted Togue // Lanka: Malabrigo Arroyo, 1 vyyhti (väri: Prussia Blue) // Puikot: 3,5 mm (muistaakseni) // Ravelry: Welted Togue

Yhdestä tummansinisestä Malabrigo Arroyo -vyyhdistä on vaikka mihin, ainakin kämmekkäisiin, joihin liittyvän tarinan kerron tuonnempana, ja hattuun, joka valmistui – muun muassa ihanaisen Leenan yllätykseksi – kertalaakista ja purkamatta. Minähän en siis ole purkavaista sorttia, vaikka vasta viime viikolla purin yhden puolikasta hihaa vaille valmiin villatakin ja nuo jo mainitut kämmekkäät. Kolmasti... Enkä oikein edes tiedä miksi, mielijohteesta ja mielenrauhani vakauttamiseksi kai, sillä jos jokin tekele on odotellut keskeneräisten "ihan kiva" -kasassa jo kelpo tovin, se on parempi vapauttaa toiveita täysiksi keriksi, jotka eivät ahdista, vaan vain ilahduttavat ja inspiroivat.

Mutta musteensinisiin myttyihin. Niitä löytyy uudesta Welted Togue -hatustani, jonka toinen puoli laskostuu kauniisti, ei siis ollenkaan myttymäisesti, mutta alkusointujen ystävä minussa ei keksinyt muutakaan ämmällä alkavaa synonyymiä laskokselle. :-)

1920-lukua kielivä hattu löytyi Weekend Hats -kirjasta, jonka annista vastaa aimo joukko nimekkäitä suunnittelijoita ja jonka pipokavalkadista voisin tehdä kutakuinkin kaikki. Ehkä teenkin, sillä jos kaikki ovat yhtä kivoja kuin tämä, talveni on pelastettu. Tämän kanssa kun pitää hiukset auki, antaa tuulen tuivertaa ne kasvoille, niin avot! Jos pääsisin joskus Pariisiin, pukisin tämän päähäni. Vaikka kyllä tässä kelpaa Tamperettakin tallata.

Armaat harmaat

Malli: Armaat harmaat -kämmekkäät // Lanka: Rowan Fine Tweed, 2 kerää (yksi kumpaakin väriä) // Puikot: 3,5 mm

Rowanin Fine Tweed -keräset – kyllä, ne ovat pieniä 25 gramman keräsiä – kannustavat kylläisine, mutta silti puuterisine sävyineen ajatukset kohti irlantilaisia nummia, sateen piiskaamia, voimallisen vihreitä, eläviä. Hapen täyttämiä, sellaisia, joille voisin vaikka karata hetkeksi samoamaan, kunhan saisin istahtaa illan tullen matalaan majataloon, jonka takassa rätisisi tuli ja jonka keittiössä viheltäisi vesipannu.

Tällaista ne langat tekevät, luovat mielessäni maisemia, jotka taittuvat tarpeiksi, kuten kämmekästarpeiksi. Kun Maria kaiveli Kerässä puikot esille ja alkoi tikuttaa meille mallikämmekkäitä, katselin kotvan lankahyllyä ja valkkasin oman kaksikkoni, sillä broken seed stitch kysyy kahta väriä. Meikäläistä ei millään tavalla ihmetytä, että valintani osui kahteen harmaaseen. Ei taida ihmetyttää ketään, joka minut jollakin tavalla tuntee – yhtä mustaa ja harmaata koko ämmä.

Nämä minun kämmekkääni poikkeavat muutamalla silmukalla Kerän kämmekkäistä, mutta molempi parempi. Nämä ovat vähän väljemmät, paksummalla puikolla tehdyt, sellaiset, jotka sopivat myös pienehkökätiselle miehelle. Ohje kuuluu näin:

Tarvikkeet
- 2 kerää Rowan Fine Tweed -lankaa (yksi kutakin väriä)
- 3,5 mm:n sukka- tai pyöröpuikot (jälkimmäiset magic loopia varten)
- kaksi silmukkamerkkiä

Mallikerta
Broken seed stitch muodostuu neljästä kerroksesta:
1. krs: Neulo kaikki silmukat  vaaleanharmaalla värillä oikein. 2. krs: Neulo koko kerroksen ajan 1 o, 1 n tummanharmaalla. 3. krs: Neulo kaikki silmukat vaaleanharmaalla oikein. 4. krs: Neulo koko kerroksen ajan 1 n, 1 o tummanharmaalla.

Tee näin
Oikea kämmekäs: Luo päävärillä (vaaleanharmaa) 44 s ja jaa ne tasaisesti neljälle puikolle. Neulo suljettuna neuleena 1 o, 1 n -joustinneuletta, kunnes resorin korkeus on 8 cm.
Aloita broken seed stitch ja neulo sillä 4 kerrosta eli yhden mallikerran verran (jatka mallineuletta koko kämmekkään ajan). Aloita sitten peukalokiilan neulominen (peukalokiila ei sotke mallikertaa millään tavalla): Neulo ensimmäinen puikko normaalisti ja jatka samoin toisella puikolla, kunnes jäljellä on kolme silmukkaa. Aseta ensimmäinen silmukkamerkki ja lisää sen perään yksi silmukka nostamalla silmukoiden välinen lankalenkki puikolle ja neulomalla se kiertäen. Neulo kaksi silmukkaa, lisää jälleen yksi silmukka samalla tavalla kuin äsken ja aseta toinen silmukkamerkki. Neulo vielä toisen puikon viimeinen silmukka ja jatka mallikertaa aivan normaalisti, samaan tapaan kuin tähänkin saakka.
Neulo 2., 3. ja 4. kerros lisäyksittä ja jatka peukalokiilan lisäyksiä taas seuraavalla kerroksella (peukalokiilan lisäykset tehdään siis nelikerroksisen broken seed stitch -mallikerran ensimmäisellä kerroksella): Neulo siis toisen puikon lopussa olevan silmukkamerkin kohdalle, tee lisäys, neulo, seuraavalle silmukkamerkille, lisää yksi silmukka ja siirrä silmukkamerkki.
Jatka lisäyksiä tähän tapaan, kunnes silmukkamerkkien välissä on 12 silmukkaa. Neulo vielä kolme kerrosta, ikään kuin broken seed stitch -kuvio loppuun.
Siirrä seuraavalla kerroksella peukalokiilan silmukat apulangalle tai hakaneulalle odottamaan ja luo niiden tilalle 2 s. Jatka jäljellä olevilla silmukoilla mallikertaa, kunnes kämmekkään korkeus on, resori mukaan lukien, noin 20 cm (tai sopivaksi katsomasi verran). Katkaise sitten tummanharmaa lanka ja jatka vaaleanharmaalla langalla 1 o, 1 n -joustinta vielä 6 kerrosta ja päättele.

Vasen kämmekäs: Neulo vasen kämmekäs oikean peilikuvaksi, eli peukalokiila muodostuu kolmannen puikon alkuun (neulo kolmannelta puikolta 1 s, aseta silmukkamerkki, lisää yksi silmukka, neulo 2 o, lisää 1 s ja aseta toinen silmukkamerkki).

Peukalot: Jaa peukalon silmukat kolmelle puikolle ja poimi vielä peukalokiilan tilalle luomasi kaksi silmukkaa puikoille. Voit poimia näiden kahden silmukan edestä ja takaa vielä yhdet silmukat, jotka kavennetaan ensimmäisellä kerroksella pois. Tällä tavalla peukalokiilan juureen ei tule reikiä. Jatka broken seed stitchiä neljä kerrosta (eli yksi mallikerta), katkaise tummanharmaa lanka ja neulo vaaleanharmaalla langalla 1 o, 1 n -joustinta 3 kerrosta. Päättele.

Viimeistely: Päättele langanpäät huolella ja höyrytä.

Yhden kerän pipo

Malli: Yhden kerän pipo // Lanka: Lang Seta Tweed, 1 kerä (25 grammaa) // Puikot: 3,5 mm (muistaakseni)

Muistin tämän keväällä tekemäni pipon, kun juttelin siitä eilen yhden asiakkaan kanssa. Päähän tämä ei kesällä päässyt, mutta kohta kelit alkavat olla sellaiset, että silkki-puuvillainen pipo ei ole lainkaan liikaa – eikä kukaan estä pukemasta pipoa lämpöiselläkin: parempaa bad hair day -pukinetta ei olekaan.

Tässä pipossa ei ole mitään kummallista, ei niin mitään. Pyörönä, sileää neuletta ja kaksi kavennuskerrosta. Ja vain yksi 25 gramman kerä. Teen varmasti toisen, sillä esikoululainen tahtoi tämän.

Ohje on kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä:

Luo 84 s. Neulo suljettuna neuleena sileää, kunnes pipo on haluamasi korkuinen tai kun jäljellä on parin metrin verran lankaa. Neulo sitten yhden kerroksen ajan 2 o yhteen = 42 s. Toista samanlainen kavennuskerros = 21 s. Pujota lanka loppujen silmukoiden läpi ja kiristä huolella. Päättele langanpätkät.

P.S. Kerässä ei muuten ole tällä hetkellä Seta Tweediä, mutta pipon voi neuloa myös Rowanin Fine Tweedillä tai vaikkapa Langin Donegalilla.

P.P.S. Tämä on aikuiselle sopiva koko, omaan 56:eeni tehty.