Eripariset ja erinomaiset

Lanka: Debbie Bliss Donegal Luxury Tweed Aran, 1 kerä (tai 2, jos teet tupsun), ja Isager Silk Mohair, 1 kerä // Puikot: 5 mm

Rouhean, rennon tweedin ja höyhenenkepeän, hitusen ylellisen silkki-mohairin yhdistelmä on kutkutellut meikäläistä jo jonkin aikaa. Langat ovat aivan eripariset, epäsuhtaisetkin rinnakkain, mutta voi pyhä sylvi, millaisen liiton ne muodostavat yhdessä: karvainen, himmeästi helmeilevä silkki-mohair pehmentää villavan tweedin, tekee siitä salonkikelpoisen, sellaisen, joka kiehtonee myös siloisempien lankojen ystäviä. Vaikka rakastan tweedin rouheutta, ihan sitä konstailematonta itseään, halajan silkkisellä mohairilla höystettyä paitaa taikka takkia. Mutta sitä odotellessa passaa vähän pienempikin tekele.

Kuten pipo. Rikke-fanina valkkasin tämänkin pipon pinnaksi aina oikein -neuleen ja kaventelin päälaella kutakuinkin samaan tapaan. Lopputuleman koristin tupsulla, joka piristää pipoa ja karistaa turhantärkeyden teille muille. Suosittelen potenssiin tuhat: tällä pärjäsi kummasti myös eilisissä parinkymmenen asteen pakkasissa! Ja muuten, vaikka mallini on päineen pientä kokoa, myssy on ihan aikuista kokoa.

Tarvikkeet

- 50 g Debbie Bliss Donegal Luxury Tweed Arania (jos teet tupsun, tarvitset kaksi kerää!)

- 25 g Isager Silk Mohairia

- 5 mm:n pyörö- tai sukkapuikot

Tee näin

Luo 78 s (pipo neulotaan kaksinkertaisella langalla) ja neulo suljettuna neuleena aina oikein -neuletta (joka toinen kerros oikein, joka toinen nurin), kunnes pipon korkeus on noin 17 cm ja viimeinen neulomasi kerros on ollut nurja.

Aloita päälaen kavennukset: Neulo *11 o, 2 o yhteen*, toista *–* koko kerroksen ajan. Neulo seuraava kerros nurin ja jatka kavennuksia taas oikealla kerroksella: *10 o, 2 o yhteen*, toista *–* koko kerroksen ajan. Neulo seuraava kerros nurin ja jatka kavennuksia oikealla kerroksella: *9 o, 2 o yhteen*, toista *–* koko kerroksen ajan. Jatka kavennuksia tähän tapaan joka toinen kerros (8 o, 2 o yhteen... 7 o, 2 o yhteen... jne.), kunnes puikoillasi on 30 s. Neulo seuraava kerros nurin ja sitä seuraavalla oikealla kerroksella 2 o yhteen koko kerroksen ajan. katkaise lanka ja pujottele se jäljelle jääneiden silmukoiden läpi ja kiristä. Päättele huolella.

Tee tupsu ja kiinnitä se päälaelle.

Perustavanlaatuiset lapaset

Malli: Tavalliset turvalliset // Lanka: Katia Alpaca Andes, 2 kerää // Puikot: 4 mm

Kappas, kaksi kuukautta on kulunut kuin siivillä, mutta täälläpä sitä taas ollaan, sanojen ja kuvien äärellä. Huomaan kaipaavani kirjoittamista: tuntuu, kuin olisin kasvattanut sisälleni kallionmurikallisen lauseita, jotka koettavat päästä paperille. Sana silloin, toinen tällöin ei tunnu piisaavaan, pitää siis petrata ja kirjoittaa ensi vuonna useammin – tai jotakin suurempaa ja yhtenäistä. Kuvatakin, kunhan valo taas löytää luoksemme. Vaikka eipä sillä, se talvinen, kylmä valkeus on kaunista, jos sattuu ulos samaan aikaan sen kanssa.

Olen minä neulonutkin, mutta valmiiksi asti vain jotakin pientä: pipoja ja pantoja, tuubihuivin ja baktuksen. Keskeneräiset (aktiiviset sellaiset, en kehtaa listata niitä horrostavia) odottavat jotakin, lomapäivää ainakin: yksi Nurmilintu, Honey-villatakki, Tukuwool-paita esikoiselle, peitto pienimmälle, Normandy-paita... Ja nyt sormet halajavat Barn Sweaterin ja Siberia Anorakin pariin, kiitos Kerään tulleiden Isagerin Jensen-lankojen.

Tein tässä taannoin itselleni alpakkalapaset, koska löysin kotoa vain yhden tumpun. Sillä ei pitkälle pötkitä, eivätkä kämmekkäät enää piisaa. Nämä ovat maailman tavallisimmat, harmaat lapaset, sellaiset, jotka pitävät garderoobin kasassa, kunhan pysyvät tallessa... (Nimim. Kuvassa näkyvät hukkuivat ensimmäisellä käyttökerralla, toiset ovat toistaiseksi tallella – kolmatta päivää.) Kirjoitin ohjeenkin, joka löytyy Kerän blogista.

Greyn anatomian aikana...

Malli: Jolyon Cardigan // Lanka: Debbie Bliss Paloma, 1 vyyhti väriä charcoal, ja Debbie Bliss Paloma Tweed, 1 vyyhti väriä Taupe // Puikot: 9 mm

... ehtii neuloa puolivuotiaalle takin – tai saattoi siinä vähän Perillisiäkin mennä. Televisiosarjaviitteideni takia voisi kai kuvitella, että katselen Saloraa kaiken aikaa, mutta totta puhuen en ehdi, paitsi joinakin aamuina Muumeja, sunnuntaisin vähän Serie A:ta ja La Ligaa.

Onneksi on Yle Areena. Ja Netflix ja jotkin muut. Kun vuorokausi vaihtuu toiseksi ja työt saavat taas odottaa seuraavaa aamua, on neulomisen ja televisiosarjan aika. Tämä harmaa Jolyon Cardigan syntyi yhden toisen harmaan aikana. Silmukat syntyivät siinä sivussa, kun katselin seattlelaissairaalan (lue: Alex Karevin) edesottamuksia.

Paloma taipui muuten mahtavasti myös vauvannutuksi. Paksut langat eivät ole aina omiaan ihmisistä pienimmille, mutta Paloma tekee poikkeuksen: se ei kaapelikierteisenä, onttona lankana paina juuri mitään, ei kasvata kääpiökokoisesta Michelin-ukkoa eikä kutita. Eikä kysy hermoja edes sellaiselta äidiltä, joka heräsi eräänä lokakuisena aamuna, auton jäistä tuulilasia raaputellessaan, ajatukseen, että vauva on vailla villatakkia. Eipä ole enää.

Suosittelen suurella lämmöllä, oletan, että käppänä on samaa mieltä. Ainakin hän hipelsi takkia siihen malliin, tunki toki suuhunsakin.

Jämistä tai toisinpäin

En edes muista, teinkö nämä kämmekkäät ennen musteensinistä pipoa (jonka muuten myin lauantaina Kerän pöydältä, kun ihana asiakkaamme K. sitä kysäisi), mutta joka tapauksessa nämä syntyivät siitä samasta Malabrigo Arroyo -vyyhdistä, jota on vieläkin pikkuinen keränen, kylliksi vaikkapa vauvan lapasiin, ainakin raidoiksi.

Aion neuloa kämmekkäät kalanruotosilmukoilla mutta totesin, että pinta pääsisi paremmin esille jollakin vaaleammalla värillä tikutellen. Sitten koetin chinese waves -neuletta ja jotakin muutakin, kunnes totesin, että pöh, sileällä mennään. Kädensuut saivat pienen "piristyksen" harmaasta villasta.

Mitään sen kummempia ohjeita en omistanut enkä niitä kirjoitellut: 40 silmukkaa, peukalokiilat ensimmäisen puikon loppuun ja toisen alkuun (magiclooppasin) ja sitä rataa. Päätyivät paljon pyöräilevän rumpalin käsiä lämmittämään.

Mutta hei, mitä teille kuuluu? (Kysyy yksi liian kiireinen.)

Musteensinisiä myttyjä

Malli: Welted Togue // Lanka: Malabrigo Arroyo, 1 vyyhti (väri: Prussia Blue) // Puikot: 3,5 mm (muistaakseni) // Ravelry: Welted Togue

Yhdestä tummansinisestä Malabrigo Arroyo -vyyhdistä on vaikka mihin, ainakin kämmekkäisiin, joihin liittyvän tarinan kerron tuonnempana, ja hattuun, joka valmistui – muun muassa ihanaisen Leenan yllätykseksi – kertalaakista ja purkamatta. Minähän en siis ole purkavaista sorttia, vaikka vasta viime viikolla purin yhden puolikasta hihaa vaille valmiin villatakin ja nuo jo mainitut kämmekkäät. Kolmasti... Enkä oikein edes tiedä miksi, mielijohteesta ja mielenrauhani vakauttamiseksi kai, sillä jos jokin tekele on odotellut keskeneräisten "ihan kiva" -kasassa jo kelpo tovin, se on parempi vapauttaa toiveita täysiksi keriksi, jotka eivät ahdista, vaan vain ilahduttavat ja inspiroivat.

Mutta musteensinisiin myttyihin. Niitä löytyy uudesta Welted Togue -hatustani, jonka toinen puoli laskostuu kauniisti, ei siis ollenkaan myttymäisesti, mutta alkusointujen ystävä minussa ei keksinyt muutakaan ämmällä alkavaa synonyymiä laskokselle. :-)

1920-lukua kielivä hattu löytyi Weekend Hats -kirjasta, jonka annista vastaa aimo joukko nimekkäitä suunnittelijoita ja jonka pipokavalkadista voisin tehdä kutakuinkin kaikki. Ehkä teenkin, sillä jos kaikki ovat yhtä kivoja kuin tämä, talveni on pelastettu. Tämän kanssa kun pitää hiukset auki, antaa tuulen tuivertaa ne kasvoille, niin avot! Jos pääsisin joskus Pariisiin, pukisin tämän päähäni. Vaikka kyllä tässä kelpaa Tamperettakin tallata.

Armaat harmaat

Malli: Armaat harmaat -kämmekkäät // Lanka: Rowan Fine Tweed, 2 kerää (yksi kumpaakin väriä) // Puikot: 3,5 mm

Rowanin Fine Tweed -keräset – kyllä, ne ovat pieniä 25 gramman keräsiä – kannustavat kylläisine, mutta silti puuterisine sävyineen ajatukset kohti irlantilaisia nummia, sateen piiskaamia, voimallisen vihreitä, eläviä. Hapen täyttämiä, sellaisia, joille voisin vaikka karata hetkeksi samoamaan, kunhan saisin istahtaa illan tullen matalaan majataloon, jonka takassa rätisisi tuli ja jonka keittiössä viheltäisi vesipannu.

Tällaista ne langat tekevät, luovat mielessäni maisemia, jotka taittuvat tarpeiksi, kuten kämmekästarpeiksi. Kun Maria kaiveli Kerässä puikot esille ja alkoi tikuttaa meille mallikämmekkäitä, katselin kotvan lankahyllyä ja valkkasin oman kaksikkoni, sillä broken seed stitch kysyy kahta väriä. Meikäläistä ei millään tavalla ihmetytä, että valintani osui kahteen harmaaseen. Ei taida ihmetyttää ketään, joka minut jollakin tavalla tuntee – yhtä mustaa ja harmaata koko ämmä.

Nämä minun kämmekkääni poikkeavat muutamalla silmukalla Kerän kämmekkäistä, mutta molempi parempi. Nämä ovat vähän väljemmät, paksummalla puikolla tehdyt, sellaiset, jotka sopivat myös pienehkökätiselle miehelle. Ohje kuuluu näin:

Tarvikkeet
- 2 kerää Rowan Fine Tweed -lankaa (yksi kutakin väriä)
- 3,5 mm:n sukka- tai pyöröpuikot (jälkimmäiset magic loopia varten)
- kaksi silmukkamerkkiä

Mallikerta
Broken seed stitch muodostuu neljästä kerroksesta:
1. krs: Neulo kaikki silmukat  vaaleanharmaalla värillä oikein. 2. krs: Neulo koko kerroksen ajan 1 o, 1 n tummanharmaalla. 3. krs: Neulo kaikki silmukat vaaleanharmaalla oikein. 4. krs: Neulo koko kerroksen ajan 1 n, 1 o tummanharmaalla.

Tee näin
Oikea kämmekäs: Luo päävärillä (vaaleanharmaa) 44 s ja jaa ne tasaisesti neljälle puikolle. Neulo suljettuna neuleena 1 o, 1 n -joustinneuletta, kunnes resorin korkeus on 8 cm.
Aloita broken seed stitch ja neulo sillä 4 kerrosta eli yhden mallikerran verran (jatka mallineuletta koko kämmekkään ajan). Aloita sitten peukalokiilan neulominen (peukalokiila ei sotke mallikertaa millään tavalla): Neulo ensimmäinen puikko normaalisti ja jatka samoin toisella puikolla, kunnes jäljellä on kolme silmukkaa. Aseta ensimmäinen silmukkamerkki ja lisää sen perään yksi silmukka nostamalla silmukoiden välinen lankalenkki puikolle ja neulomalla se kiertäen. Neulo kaksi silmukkaa, lisää jälleen yksi silmukka samalla tavalla kuin äsken ja aseta toinen silmukkamerkki. Neulo vielä toisen puikon viimeinen silmukka ja jatka mallikertaa aivan normaalisti, samaan tapaan kuin tähänkin saakka.
Neulo 2., 3. ja 4. kerros lisäyksittä ja jatka peukalokiilan lisäyksiä taas seuraavalla kerroksella (peukalokiilan lisäykset tehdään siis nelikerroksisen broken seed stitch -mallikerran ensimmäisellä kerroksella): Neulo siis toisen puikon lopussa olevan silmukkamerkin kohdalle, tee lisäys, neulo, seuraavalle silmukkamerkille, lisää yksi silmukka ja siirrä silmukkamerkki.
Jatka lisäyksiä tähän tapaan, kunnes silmukkamerkkien välissä on 12 silmukkaa. Neulo vielä kolme kerrosta, ikään kuin broken seed stitch -kuvio loppuun.
Siirrä seuraavalla kerroksella peukalokiilan silmukat apulangalle tai hakaneulalle odottamaan ja luo niiden tilalle 2 s. Jatka jäljellä olevilla silmukoilla mallikertaa, kunnes kämmekkään korkeus on, resori mukaan lukien, noin 20 cm (tai sopivaksi katsomasi verran). Katkaise sitten tummanharmaa lanka ja jatka vaaleanharmaalla langalla 1 o, 1 n -joustinta vielä 6 kerrosta ja päättele.

Vasen kämmekäs: Neulo vasen kämmekäs oikean peilikuvaksi, eli peukalokiila muodostuu kolmannen puikon alkuun (neulo kolmannelta puikolta 1 s, aseta silmukkamerkki, lisää yksi silmukka, neulo 2 o, lisää 1 s ja aseta toinen silmukkamerkki).

Peukalot: Jaa peukalon silmukat kolmelle puikolle ja poimi vielä peukalokiilan tilalle luomasi kaksi silmukkaa puikoille. Voit poimia näiden kahden silmukan edestä ja takaa vielä yhdet silmukat, jotka kavennetaan ensimmäisellä kerroksella pois. Tällä tavalla peukalokiilan juureen ei tule reikiä. Jatka broken seed stitchiä neljä kerrosta (eli yksi mallikerta), katkaise tummanharmaa lanka ja neulo vaaleanharmaalla langalla 1 o, 1 n -joustinta 3 kerrosta. Päättele.

Viimeistely: Päättele langanpäät huolella ja höyrytä.

Yhden kerän pipo

Malli: Yhden kerän pipo // Lanka: Lang Seta Tweed, 1 kerä (25 grammaa) // Puikot: 3,5 mm (muistaakseni)

Muistin tämän keväällä tekemäni pipon, kun juttelin siitä eilen yhden asiakkaan kanssa. Päähän tämä ei kesällä päässyt, mutta kohta kelit alkavat olla sellaiset, että silkki-puuvillainen pipo ei ole lainkaan liikaa – eikä kukaan estä pukemasta pipoa lämpöiselläkin: parempaa bad hair day -pukinetta ei olekaan.

Tässä pipossa ei ole mitään kummallista, ei niin mitään. Pyörönä, sileää neuletta ja kaksi kavennuskerrosta. Ja vain yksi 25 gramman kerä. Teen varmasti toisen, sillä esikoululainen tahtoi tämän.

Ohje on kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä:

Luo 84 s. Neulo suljettuna neuleena sileää, kunnes pipo on haluamasi korkuinen tai kun jäljellä on parin metrin verran lankaa. Neulo sitten yhden kerroksen ajan 2 o yhteen = 42 s. Toista samanlainen kavennuskerros = 21 s. Pujota lanka loppujen silmukoiden läpi ja kiristä huolella. Päättele langanpätkät.

P.S. Kerässä ei muuten ole tällä hetkellä Seta Tweediä, mutta pipon voi neuloa myös Rowanin Fine Tweedillä tai vaikkapa Langin Donegalilla.

P.P.S. Tämä on aikuiselle sopiva koko, omaan 56:eeni tehty.

Kovan onnen Vector

Malli: Vector // Lanka: Isager Viscolin (5 väriä, 1 kerä kutakin) // Puikot: 3,5 mm (muistaakseni...)

Vector valmistui tovi takaperin, ei aivan MM-kisojen kuluessa, mutta melkeinpä – kassivarkaudesta ja Pyynikin pusikoissa vietetystä vuorokaudesta huolimatta. Tuolla se oli kuukauden päivät, jonkin kassin pohjilla, odotteli sitä puuhista pitkäveteisintä eli pingottamista. Nuppineulasin huivin toissailtana petauspatjan alle ja annoin olla tähän aamuun asti. Että on sileä!

Vector on hieno, pituuttakin piisaa summamutikassa arvioiden kolme metriä, enempikin. Viskoosia ja pellavaa sekoittava Isager Viscolin ansaitsee kunniamaininnan ja pyhän lupauksen siitä, että pääsee vielä monasti puikoilleni. Seuraavaksi voisi olla jonkin paidan paikka.

Neulovat ystäväni, saitteko te Vectorinne valmiiksi? Olisipa huiman hienoa nähdä ja jakaa kuvia niistä! Voitte postittaa niitä halutessanne osoitteella info (at) kera.fi.

Kesäpaita Kestrelistä

Malli: Daicey // Lanka: Quince & Co. Kestrel, 7 vyyhtiä // Puikot: 7 mm

Vuosi 2014 ei jää omalta osaltani historiankirjoihin. Muistanen sen aina tähänastisen elämäni surullisimpana, vaikka sopii siihen suurta hyvääkin, kuten yksi maanmainio, nyt kolmekuinen tyttö. Murheen rinnalle mahtuu myös epäonnea – arvatkaapa, kuinka meikäläiselle kävi viime lauantaina, kun kävelin aamuauringossa kohti Kerää ja työpäivää. No, istahdin kesken matkan syöttämään yhtä nälkäistä suuta, tuota samaista kolmekuista, ja laskin ehkäpä Knitting Takes Balls -kassini puistonpenkille. En tiedä, laskinko, mutta eipä se enää olallani ollut, kun saavuin töihin. Ravasin vaunujen kanssa samaa reittiä takaisin, mutta joku oli ollut vikkelämpi. Että siellä menivät rahapussi kortteineen, avaimet, iPhonet, keskeneräiset Vector-huivit ja muut. Piti laskea kymmeneen (tuhanteen).

Päivä jatkui poliisilaitoskäynnillä, pankkikorttien kuolettamisilla, puhelinliittymien sulkemisilla... Kirjoitin myös Facebookiin katoamisilmoituksen, varmuuden varalta – ja hei, se kannatti! Sain vielä samana yönä viestin, että kassini sisältö oli levitelty Pyynikinrinteille! Rahapussi oli mennyttä kalua, puhelimen samaten, mutta melkein valmis huivi ja avaimet olivat tallella! Käsittämätön ja käsittämättömän mahtava juttu, etenkin sen kutimen löytyminen, sillä jos nyt vallan rehellisiä ollaan, sen katoaminen kirpaisi koviten. Muut pöllityt olivat kuitenkin korvattavissa ihan "vain" rahalla.

Olen yhä pankkikortiton ja puhelimeton, mutta asiassa on positiivistakin: kun ei ole kaiken aikaa tavoitettavissa tai vain painalluksen päässä sosiaalisesta mediasta, ehtii tehdä yhtä sun toista. Vaikkapa Quince & Co:n Daicey-paidan. Ja vielä sinisen! Se on, kuulkaas, räväkkä väri mustan ja harmaan parhaalle ystävälle.

Lankana toiminut luomupellavainen Kestrel on ainakin sadan peukun arvoinen. Lupaan tilata sitä lisää Kerän hyllyille vielä kuluvan kesän aikana. (Urchinia löytyy vielä paidallinen ja sinisävyisistä saisi koottua raidallisen, vinkkinä vain!)

P.S. Marialle kiitos mallina toimimisesta.

Liian paljon lankoja, liian vähän aikaa

En aio listata tähän kaikkia keskeneräisiä töitäni, mutta kerrottakoon jotakin niistä, jotka tahtoisin valmiiksi ja heti. Toiveajattelua toki, sillä silmukoideni määrä korreloi kolmekuisen päivärytmin kera: on päiviä, jolloin ehdin neuloa, jos jaksan sinnitellä hereillä (kuten nyt, kun kello kumauttaa kohta puoli kolmen merkiksi – yöllä), mutta suurimmaksi osaksi teen silmukan silloin, toisen tällöin. Eivätkä hommat edisty.

Tai ehkäpä ne edistyisivät, jos en kaiken aikaa aloittaisi jotakin uutta. Mutta minkäpä teet, jos kauppaan saapuu lankoja, joita et ole aiemmin koettanut! Tästä johtuen aloitin eilen pellavapaitaa Quince and Co:n Kestrelistä, mikä taasen hidastuttaa Vectoriani eikä ole erityisen suopea Curvy Moonillekaan – josta sentään sain napattua kuvan. Isagerin Merilin, muuten, on yksi suosikeistani, eikä suotta: merinovillan ja pellavan yhdistelmässä on kaikki kohdillaan. Haluaisin viimeistellä myös kaksi (!) Casco Bay Cardiani ja pykäistä hihat Gathering Stripes -paidalleni, joka on odottanut niitä jo puolisen vuotta. Ja Perkins Coven tahtoisin puikoilleni ja sen Sparrow'sta tehdyn topin uudesta Knitscenestä.

Ymmärrättehän? ;-)

MM-Vector

Joka neljäs vuosi kulutan kuukauden verran sohvaa tuntikaupalla päivässä. Takalisto on kovilla, mutta muutoin viikot ovat onnea, iloa, intoa, toivoa ja epätoivoa, suurta suruakin. (Ja mitäpä sitä kiertelemään, myös silmäniloa, kuten oheisesta Andrea Pirlo -linkistä käy ilmi.)

Kysehän on jalkapallon MM-kisoista. Kisakatsomossa ei kuitenkaan kiinnosta neuloa mitään monimutkaista, ei mitään sellaista, joka vaatii ohjeen silmäämistä. Pohdiskelin eilen Jyväskylässä ääneen, että mitäpä raidallista sitä neuloisi Isagerin Viscolinista, ja TitiTyyn Tiina muistutti Vectorista. Ja siinä se tuli – täydellinen kisaneule, johon voisin ympätä viisi väriä, koska vähemmän valitseminen olisi ollut mahdotonta.

Ensimmäinen raita valmistui eilisiltana, tänään teen toisen ja toivon mukaan kolmannen (Vectorista on kaksi kokoa, teen kapoisemman). Neulon joka päivä ainakin yhden raidan, mieluusti kaksi ja omistan viimeistään viikon päästä aivan sairaan hienon huivin.

Haastan myös muut jalkapallohullut neulojakollegani neulomaan Vectoria! Katsotaan sitten kisojen aikana ja päätteeksi, millaisia saimme aikaiseksi. Mitäs sanotte?

P.S. Lisään Viscolinit huomenna Kerän verkkokauppaan.

Niin yksinkertainen ja yhdestä vyyhdistä

Malli: Niin yksinkertainen (So Simple Baby Cardigan) // Lanka: Louhittaren Luola Pohjan neito, 1 vyyhti // Puikot: 5 mm:n pyöröpuikko 80 cm:n kaapelilla // 3 hakasta kiinnitykseen

Ensimmäinen tällainen syntyi keväisillä Kädentaitomessuilla Helsingin Wanhassa Satamassa. Neuloin pienen nutun silloin vielä vatsaani asuttaneelle vauvalle kahdesta syystä: 1) hän tarvitsi jotakin villaista yleen ja 2) minä tahdoin testata uutta Pohjan neitoa. En kuitenkaan messuosastolla tukiksi turvonneine jalkoineni muistanut, minkä kokoisia vastasyntyneet ovat, ja takista tuli aivan liian pieni – ainakin 3,7-kiloiselle. Se olisi saattanut olla sopiva kilon kepeämmälle.

Kun vauva sitten syntyi, pykäsin uuden takin. Tämä maailman yksinkertaisin neulomus sopii noin 0–3-kuiselle ja syntyy näin:

Niin yksinkertainen / So Simple Baby Cardigan

Tarvikkeet
100 g Louhittaren Luolan Pohjan neito -lankaa (100 % superwash-käsitelty merinovilla)
5 mm:n pyöröpuikot 80 cm:n kaapelilla
3 kiinnityshakasta

Tee näin
Pari alkuhuomiota. Tämä takki neulotaan vain oikeilla silmukoilla. Nosta tasona neulottavassa vartalo-osassa joka kerroksen ensimmäinen silmukka neulomatta, siten reunasta tulee napakampi. Tiheys 21 s sileää neuletta = 10 cm.
Luo 56 s.
1. krs (nurja puoli, np): Neulo 13 o, aseta silmukkamerkki (am), 6 o, am, 18 o, am, 6 o, am, 13 o. (Etukappaleissa on 13 s, hihoissa 6 s ja takakappaleessa 18 s.)
2. krs (oikea puoli, op): *Neulo o, kunnes ensimmäistä silmukkamerkkiä edeltää kaksi silmukkaa, neulo niistä ensimmäinen sekä etu- että takakautta ja toinen tavalliseen tapaan oikein. Siirrä silmukkamerkki, neulo 1 o, neulo seuraava s etu- ja takakautta.* Toista *–* myös toisen, kolmannen ja neljännen silmukkamerkin kohdalla. Neulo kerros loppuun. Silmukat lisääntyvät 8:lla.
3. krs: Neulo kerros oikein (ei lisäyksiä).
4. krs ja eteenpäin: Toista seuraavaksi kerroksia 2 ja 3, kunnes työssä on 168 s (etukappaleissa 27 s, hihoissa 34 s ja takakappaleessa 46 s).
Neulo seuraavalla oikean puolen kerroksella näin: Neulo 27 o, poista silmukkamerkki, siirrä seuraavaa silmukkamerkkiä edeltävät silmukat apulangalle,  poista silmukkamerkki, neulo o seuraavalle silmukkamerkille saakka, poista silmukkamerkki, siirrä seuraavaa silmukkamerkkiä edeltävät silmukat apulangalle, poista silmukkamerkki ja neulo kerros normaalisti loppuun. Hihojen silmukat odottavat nyt apulangoilla.
Jatka puikolle jääneillä silmukoilla tasona aina oikein -neuletta, kunnes takin korkeus on noin 25 cm. Päättele löyhästi.

Hihat
Siirrä apulangalla odottavat silmukat joko sukkapuikoille tai jatka pyöröpuikolla magic loop -tekniikalla. Neulo sileää oikeaa suljettuna neuleena, kunnes hihan pituus on sopiva (tässä takissa hiha on kainalosta mitaten 11 cm). Neulo yksi kerros nurin ja päättele silmukat löyhästi seuraavalla kerroksella. Neulo toinen hiha samoin. Nurja kerros kannattaa neuloa siksi, että päättelyreunasta tulee siistimpi.

Viimeistely
Päättele langanpätkät ja ompele kainaloiden alle jääneet pienet aukot kiinni. Kiinnitä hakaset sopiville paikoille.

Tämä villatakki jos jokin on kiitollinen neulottava, joka onnistuu aloittelijaltakin – lupaan ja vannon. Takki myös toimii käytännössä: hakaset ovat kätevät ja vauvan kannalta mukavat, ja takin kokoa on helppo muokata. Hitusen pienempi syntyy puikkokokoa pienentämällä, ja takin osasten pituutta voi itse mittailla saajalle sopivaksi.

Kirjaan tämän ohjeen myöhemmin myös Ravelryyn ja käännän tarpeen tullen englanniksi. Nyt puen pienelle mimmilleni takin ylle ja suuntaan kohti kaupunkia ja paria palaveria. Villa ei ole tuon takatalven (tai ainakin taka-alkukevään) keskellä yhtään liikaa.

P.S. Tamperelaiset neulojat! Noita hakasia saa siitä Näsilinnankadun ja Puutarhakadun kulman nappiputiikista.

Aurinko armas...

Malli: Omasta päästä pakottavaan tarpeeseen // Lanka: Katia Rustic Silk, 1 kerä // Koukku: 3,5 mm

... muistutti perjantaina, että kaksikuisen villapipon pitäisi vaihtua viileämpään ja vaikka lipalliseen. Kauppaan en kuitenkaan kerinnyt, mutta kotoa löytyi kerä Katian Rustic Silkiä ja 3,5 mm:n koukku, kelpo kaksikko parituntiselle automatkalle.

Mielessä ei ollut mitään peruspäähinettä kummempaa. Virkkasin aluksi ympyrän, jatkoin sitten lisäyksittä, kunnes laidoissa oli kylliksi mittaa, ja muotoilin puuhan päätteeksi pienen lipan. Summittainen ohje on seuraava:

Virkkaa 4 ketjusilmukkaa (kjs) ja sulje ne piilosilmukalla (ps) renkaaksi.
1. krs: Virkkaa renkaaseen 6 kiinteääsilmukkaa (ks). 2. krs: Virkkaa kuhunkin silmukkaan 2 ks:aa = yhteensä 12 s. 3. krs: Virkkaa joka toiseen silmukkaan 2 ks:aa (ja joka toiseen 1 ks) = 18 s. Silmukat lisääntyvät kullakin kerroksella 6 silmukalla. 4. krs: Virkkaa joka kolmanteen silmukkaan 2 ks:aa (ja muihin 1 ks) = 24 s. 5. krs: Virkkaa joka neljänteen silmukkaan 2 ks:aa (ja muihin 1 ks) = 30 s. Jatka lisäyksiä tähän tapaan, kunnes ympyrässä on 78 s. Lopeta lisäykset.
Jatka virkkaamista olemassa olevilla silmukoilla, kunnes lakin "laidat" ovat kyllin korkeat. (Minun lakissani ne ovat tässä vaiheessa noin 6 cm korkeat.)
Aloita sitten lipan virkkaus: Käännä työ ympäri ja ala virkata takaisinpäin (jatka siis tasona). Virkkaa aluksi yksi kjs kääntymistä varten (toista muillakin kerroksilla), virkkaa sitten 3 ks:aa, virkkaa neljänteen silmukkaan 2 ks:aa, virkkaa 3 ks:aa, virkkaa taas seuraavaan silmukkaan 2 ks:aa. Toista lisäyksiä, kunnes lippa on haluamasi pituinen, virkkaa vielä lopuksi 3 ks:aa. (Seuraavilla kerroksilla ei enää lisätä silmukoita.)
Käännä työ, virkkaa 1 kjs kääntymistä varten ja virkkaa kuhunkin silmukkaan 1 ks.
*Käännä työ, virkkaa ensimmäiseen silmukkaa ps, virkkaa sitten kuhunkin silmukkaan 1 ks, mutta jätä viimeinen silmukka virkkaamatta.* Toista *–*, kunnes lippa on haluamasi pituinen.
Virkkaa lopuksi vielä pari kerrosta ks:ita koko lakin ympäri.

Koetin kuvata lakin vauvan päässä, mutta hän ei suvainnut sellaisia tekemisiä tänään. Isompi suvaitsi.

Kirrukurra

Malli: Kirrukurra // Lanka: Skein Top Draw Socks, 1 vyyhti // Puikot: 4 mm

Keltainen Kirrukurra-tuubi odotteli kaapissa kuukausia, ennen kuin sain sen viimeisteltyä tai "viimeisteltyä": en viitsinyt pingottaa, mutta pesin ja silitin kyllä. En edes höyryllä, sillä aataminaikuinen höyrysilitysrautamme ei tunnista sellaista veden olomuotoa.

Kirrukurra todentaa taas kerran väittämän, että yksinkertainen on ykkönen. Tätäkään tehdessä ei tarvitse osata oikeita ja nurjia silmukoita kummoisempia. Pidän yksinkertaisista pukimista siksikin, että ne antavat tilaa materiaalille, olipa sitten kyse kaupasta ostetusta kellohameesta taikka itse neulotusta takista. Tähän tuubiin valkkasin australialaisen Skeinin Top Draw Socksia, käsinvärjättyä merinovillan ja nylonin sekoitusta, joka yltää kepeästi TOP 3 -lankalistalleni. Neulon siitä nytkin huivia, josta kerron lisää tuonnempana. Kuusiviikkoisen ihmiskääryleen kanssa käsityöt valmistuvat verraten hitaasti, rivi silloin, toinen tällöin -tahdilla. Pipon sentään neuloin jonakin viime viikon yönä, kun jäin jumiin Scandal-televisiosarjaan...

Kypärän alle

Malli: Vauvanmyssy // Lanka: Lang Yarns Seta Tweed, 1 kerä // Puikot: 4 mm

Long time ja niin edelleen. Vauva täyttää huomenna neljä viikkoa, on saanut uuden – ja sopivan – villatakin lilliputtikokoisen tilalle ja puklannut sen päälle. Ohje on pukineen pesua ja kuvaa vaille valmis.

Kuukauteen on kuulunut vauvanhoidon ohella myös neulomista, ei erityisen eksessiivisessä mittakaavassa, mutta olen paitsi aloittanut pellavapaitaa (ja purkanut sen kainaloiden alta alkutekijöihinsä), puuvillapaitaa ja kahta huivia myös tikuttanut kuusivuotiaan pyöräilykypärän alle myssyn. Se kysyi kerän Langin Seta Tweediä ja neljä jaksoa Newsweekiä.

Kyllä nyt kelpaa sutkuttaa.

P.S. Tein tämän myssyn 32 silmukalla, ja siitä tuli juuri hyvä kuusivuotiaan päähän.

Se on silkkiä

Malli: Puerperium Cardigan // Lanka: Katia Rustic Silk (2 kerää) // Puikot: 4 mm

En tiedä teistä, mutta jos minä neulon pari päivää fingering-vahvuisella pellavalla sileää neuletta kutakuinkin 400 silmukan kerroksilla, tekee mieli pitää paussia ja pykäistä jotakin pikaisesti valmistuvaa.

Voitte lukea edellisen kappaleen siten, että Brise-takkini on kesken, hyvässä vauhdissa, mutta kesken kuitenkin. Odottelee oikeastaan kolmannen vyyhdin korkkaamista, ajattelin keriä sen tänään.

Mutta sitä korkkausintoa odotellessani neuloin vauvalle silkkisen Puerperium-takin. Loin silmukat toissailtana ja neuloin nutun valmiiksi eilen, kun katselin jakson taikka kaksi Greyn anatomiaa ja toisen mokoman True Detectiveä. Tänään kiinnitin napit, vaikka rivistö jäikin vajavaiseksi. Yksi kookosnappi katosi jonnekin tai sitten vain laskin tarpeeni väärin. Jos totta puhutaan, veikkaisin vaakakupin kallistuvan jälkimmäisen syyn puoleen. Pääni ei ole parhaassa terässä, sillä ajatukset ovat suurimmalta osalta sairaalassa, siis toiveissa päästä sinne ja pian.

Puerperium-kokemus oli kaikkea sitä, mitä kaipasinkin: saumaton ylös-alasraglan ja pieni sellainen. Tämän voisi totta kai toteuttaa jostakin sileästä, pehmoisesta langasta, mutta halusin testata Katian rouheaa Rustic Silkiä – ja olipa hyvä, että testasin: kokeilu ei jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi, vaan lanka saa taipua vielä pitkäksi, rennoksi juhannusiltapaidaksi x 2 (kuusi- ja kolmekymmentäkuusivuotiaalle). Tiedättehän, kun kesäilta alkaa jo kylmetä ja mekon ylle pitää pukea pitkähihaista, ei kuitenkaan paksuista paksuinta?

Ja vaikka Rustic Silk on nimensä mukaisesti rustiikkista, se ei ole karheaa vaan käytön myötä pehmenevää silkkiä. Pesin tämän takin ennen pingotusta (tai en edes pingottanut tätä, vaan tasoittelin kosteana pyyhkeen päälle), ja se on jo nyt kuin toinen vaate, sellainen, jossa vastasyntynytkin viihtyy.

P.S. Kerrottakoon vielä langanmenekistä sen verran, että tähän meni hitusen yli yksi kerä – vain! Siitä jäljelle jääneestä langasta saa tehtyä vaikka pienen pipon. 

Sitä saumaa saimmekin odotella...

Malli: Baby Cashmerino 4 -mallikirjasta (suomenkielinen ohje on julkaistu jossakin Modassa, muistaakseni) // Lanka: Debbie Bliss Baby Cashmerino, 3 kerää (?) // Puikot: 3,5 mm (tai 3 mm...)

Neuloin nämä sortsit jo viime kesänä, taisi olla elokuuta, mutta enpä vain saanut ommeltua saumoja. Ovat siis odotelleet jonkin nyssäkän pohjalla kuukausikaupalla, mikä ei suinkaan ole kohdallani epätavallista. Saumaaminen nyt vain ei lukeudu lempiaskareisiini.

Että enpä tiedä, mikä minuun eilen iski, mutta otin neulan käteeni ja käytin kymmenen minuuttia villasortsien viimeistelyyn. Sanoisin, että pirun päheät päiväkotiin, vaikka kuusivuotias kommentoi noloiksi. Vakuutin päinvastaista enkä kertonut, että toinen lahje on pidempi. Mitä lienen laskeskellut.

Ohje löytyi Baby Cashmerino 4 -kirjasesta, mutta muistan kyllä, että se on julkaistu myös Modassa, ehkäpä viime vuonna... Suosin kaikessa koko lailla poikkeuksetta luonnonkuituisia lankoja, mutta Baby Cashmerinolle annan mikrokuidun anteeksi. Pehmeä, pikkaisen puuvillaiseltakin tuntuva lanka käyttäytyy puikoilla kuin mallioppilas, ja lopputulema on siloista. Eikä kutita, ei vaikka jättäisi sukkahousutkin välistä pois.

Harmaatpa hyvinkin

Harmaat perussukat // Lanka: Lang Yarns Fantomas, 2 kerää // Puikot: 3 mm:n pyöröpuikot 80 cm:n kaapelilla

Jotkut teistä tietävätkin, että en neulo sukkia. Tai neulon, mutta monesti parittomia, jotka päätyvät kaupalle mallisukiksi. Elättelen toki toiveita, että ne vielä jonakin päivänä saisivat puuttuvan puoliskonsa. Ehkäpä aivoissani naksahtaa ja huomaan vielä neulovani sukkia, sillä tarvistakin vähän olisi.

Ei sillä, kyllä niitä sukkia aina silloin tällöin syntyy. Nämä raidalliset neuloin samanaikaisesti 80-senttisellä pyöröpuikolla ja magic loop -tekniikalla kärjestä aloittaen. Silmukoita on 54 kipaletta ja perusohje tuttu Kerän Kaksi sukkaa kerralla -kursseilta. Sukat ovat odotelleet pingottamista pitkään, enkä minä niitä vieläkään pingottanut vaan kastelin ja silitin – täydellä teholla ja suoraan päältä. Hyvä, polyamidilla vahvistettu sukkalanka kestää sen kyllä (ja niin kestää moni muukin lanka, kunhan pitää silitysraudan koko ajan liikkeessä.

Ja tulipa sitä harjoitettua muitakin kädentaitoja tänään. Tein jo tämän viikon toisen satsin suklaakeksejä, joiden ohjeen löysin Wicked Sweet Kitchen -blogista. Ensimmäisen version leivoin ohjeen mukaisesti tummasta suklaasta mutta toisen valkoisesta – ja ilman kananmunaa, koska en sellaista jääkaapistamme löytänyt. Eipä haitannut, sillä keksit ovat tolkuttoman hyviä, kummallakin tavalla. Tai no, valkosuklaalla parempia (eikä sitäkään muuten ollut ohjeeseen kirjattua 170 grammaa vaan vain sellainen 100 gramman leivontasuklaalevy).

Kahdesta syystä

Malli: So Simple Baby Cardigan (ohje on tulossa) // Lanka: Louhittaren Luola Pohjan Neito (väri: marras), 1 vyyhti (puolikaskin piisaa) // Puikot: 4mm

Pienen pieni villatakki valmistui Wanhan Sataman taannoisilla messuilla, siinä sunnuntain tuoksinassa. Tein sen kahdesta syystä: 1) halusin testata Tuulian uutukaista ja 2) tuleva perheenlisämme tarvitsee villaisan takin, jossa kotiutua sairaalasta.

Ohjetta en omistanut (lue: en malttanut etsiskellä), joten loin summittain silmukoita ja aloin neuloa nuttua ylhäältä alaspäin. Aina oikein -neuloksen valkkasin, koska halusin vältellä nurjia silmukoita (ja siitä samaisesta syystä pyörönä neulotut hihat ovat suurimmaksi osaksi sileää – silkasta laiskuudesta, siis). Pieni takki valmistui hetkessä, mutta saapa nähdä, mahtuuko se edes vastasyntyneelle, vai saanko neuloa sairaalassa toisen. Tajusin miniatyyripukinetta tikutellessani, että en kuollaksenikaan muista, miten pieniä ne maailmaan mötkähtäneet ovat. Vaikka vaikeaahan sitäkin on veikata: tämänkin perheen syntymäpainot vaihtelevat 2,5 kilosta 5,5 kiloon. Että sillä lailla. Mutta jos tämä So Simpleksi nimeämäni nuttu mahtuu kutakuinkin normaalikokoiselle vauvalle, kirjoitan ohjeen puhtaaksi parin sovittelukerran jälkeen.

Langasta sanottakoon, että se on taattua Louhittaren Luola -laatua. DK-vahvuisen Pohjan Neidon kierre on napsakka, tuntuma pehmyt, mutta samalla särmikäs. Ja ne värit... täydellisen täyteläisiä. En panisi pahakseni, vaikka joku määräisi minut pelkälle Pohjan Neito -kuurille. Päinvastoin: posottaisin mieluusti menemään.