Greyn anatomian aikana...

Malli: Jolyon Cardigan // Lanka: Debbie Bliss Paloma, 1 vyyhti väriä charcoal, ja Debbie Bliss Paloma Tweed, 1 vyyhti väriä Taupe // Puikot: 9 mm

... ehtii neuloa puolivuotiaalle takin – tai saattoi siinä vähän Perillisiäkin mennä. Televisiosarjaviitteideni takia voisi kai kuvitella, että katselen Saloraa kaiken aikaa, mutta totta puhuen en ehdi, paitsi joinakin aamuina Muumeja, sunnuntaisin vähän Serie A:ta ja La Ligaa.

Onneksi on Yle Areena. Ja Netflix ja jotkin muut. Kun vuorokausi vaihtuu toiseksi ja työt saavat taas odottaa seuraavaa aamua, on neulomisen ja televisiosarjan aika. Tämä harmaa Jolyon Cardigan syntyi yhden toisen harmaan aikana. Silmukat syntyivät siinä sivussa, kun katselin seattlelaissairaalan (lue: Alex Karevin) edesottamuksia.

Paloma taipui muuten mahtavasti myös vauvannutuksi. Paksut langat eivät ole aina omiaan ihmisistä pienimmille, mutta Paloma tekee poikkeuksen: se ei kaapelikierteisenä, onttona lankana paina juuri mitään, ei kasvata kääpiökokoisesta Michelin-ukkoa eikä kutita. Eikä kysy hermoja edes sellaiselta äidiltä, joka heräsi eräänä lokakuisena aamuna, auton jäistä tuulilasia raaputellessaan, ajatukseen, että vauva on vailla villatakkia. Eipä ole enää.

Suosittelen suurella lämmöllä, oletan, että käppänä on samaa mieltä. Ainakin hän hipelsi takkia siihen malliin, tunki toki suuhunsakin.

Kesäpaita Kestrelistä

Malli: Daicey // Lanka: Quince & Co. Kestrel, 7 vyyhtiä // Puikot: 7 mm

Vuosi 2014 ei jää omalta osaltani historiankirjoihin. Muistanen sen aina tähänastisen elämäni surullisimpana, vaikka sopii siihen suurta hyvääkin, kuten yksi maanmainio, nyt kolmekuinen tyttö. Murheen rinnalle mahtuu myös epäonnea – arvatkaapa, kuinka meikäläiselle kävi viime lauantaina, kun kävelin aamuauringossa kohti Kerää ja työpäivää. No, istahdin kesken matkan syöttämään yhtä nälkäistä suuta, tuota samaista kolmekuista, ja laskin ehkäpä Knitting Takes Balls -kassini puistonpenkille. En tiedä, laskinko, mutta eipä se enää olallani ollut, kun saavuin töihin. Ravasin vaunujen kanssa samaa reittiä takaisin, mutta joku oli ollut vikkelämpi. Että siellä menivät rahapussi kortteineen, avaimet, iPhonet, keskeneräiset Vector-huivit ja muut. Piti laskea kymmeneen (tuhanteen).

Päivä jatkui poliisilaitoskäynnillä, pankkikorttien kuolettamisilla, puhelinliittymien sulkemisilla... Kirjoitin myös Facebookiin katoamisilmoituksen, varmuuden varalta – ja hei, se kannatti! Sain vielä samana yönä viestin, että kassini sisältö oli levitelty Pyynikinrinteille! Rahapussi oli mennyttä kalua, puhelimen samaten, mutta melkein valmis huivi ja avaimet olivat tallella! Käsittämätön ja käsittämättömän mahtava juttu, etenkin sen kutimen löytyminen, sillä jos nyt vallan rehellisiä ollaan, sen katoaminen kirpaisi koviten. Muut pöllityt olivat kuitenkin korvattavissa ihan "vain" rahalla.

Olen yhä pankkikortiton ja puhelimeton, mutta asiassa on positiivistakin: kun ei ole kaiken aikaa tavoitettavissa tai vain painalluksen päässä sosiaalisesta mediasta, ehtii tehdä yhtä sun toista. Vaikkapa Quince & Co:n Daicey-paidan. Ja vielä sinisen! Se on, kuulkaas, räväkkä väri mustan ja harmaan parhaalle ystävälle.

Lankana toiminut luomupellavainen Kestrel on ainakin sadan peukun arvoinen. Lupaan tilata sitä lisää Kerän hyllyille vielä kuluvan kesän aikana. (Urchinia löytyy vielä paidallinen ja sinisävyisistä saisi koottua raidallisen, vinkkinä vain!)

P.S. Marialle kiitos mallina toimimisesta.

Niin yksinkertainen ja yhdestä vyyhdistä

Malli: Niin yksinkertainen (So Simple Baby Cardigan) // Lanka: Louhittaren Luola Pohjan neito, 1 vyyhti // Puikot: 5 mm:n pyöröpuikko 80 cm:n kaapelilla // 3 hakasta kiinnitykseen

Ensimmäinen tällainen syntyi keväisillä Kädentaitomessuilla Helsingin Wanhassa Satamassa. Neuloin pienen nutun silloin vielä vatsaani asuttaneelle vauvalle kahdesta syystä: 1) hän tarvitsi jotakin villaista yleen ja 2) minä tahdoin testata uutta Pohjan neitoa. En kuitenkaan messuosastolla tukiksi turvonneine jalkoineni muistanut, minkä kokoisia vastasyntyneet ovat, ja takista tuli aivan liian pieni – ainakin 3,7-kiloiselle. Se olisi saattanut olla sopiva kilon kepeämmälle.

Kun vauva sitten syntyi, pykäsin uuden takin. Tämä maailman yksinkertaisin neulomus sopii noin 0–3-kuiselle ja syntyy näin:

Niin yksinkertainen / So Simple Baby Cardigan

Tarvikkeet
100 g Louhittaren Luolan Pohjan neito -lankaa (100 % superwash-käsitelty merinovilla)
5 mm:n pyöröpuikot 80 cm:n kaapelilla
3 kiinnityshakasta

Tee näin
Pari alkuhuomiota. Tämä takki neulotaan vain oikeilla silmukoilla. Nosta tasona neulottavassa vartalo-osassa joka kerroksen ensimmäinen silmukka neulomatta, siten reunasta tulee napakampi. Tiheys 21 s sileää neuletta = 10 cm.
Luo 56 s.
1. krs (nurja puoli, np): Neulo 13 o, aseta silmukkamerkki (am), 6 o, am, 18 o, am, 6 o, am, 13 o. (Etukappaleissa on 13 s, hihoissa 6 s ja takakappaleessa 18 s.)
2. krs (oikea puoli, op): *Neulo o, kunnes ensimmäistä silmukkamerkkiä edeltää kaksi silmukkaa, neulo niistä ensimmäinen sekä etu- että takakautta ja toinen tavalliseen tapaan oikein. Siirrä silmukkamerkki, neulo 1 o, neulo seuraava s etu- ja takakautta.* Toista *–* myös toisen, kolmannen ja neljännen silmukkamerkin kohdalla. Neulo kerros loppuun. Silmukat lisääntyvät 8:lla.
3. krs: Neulo kerros oikein (ei lisäyksiä).
4. krs ja eteenpäin: Toista seuraavaksi kerroksia 2 ja 3, kunnes työssä on 168 s (etukappaleissa 27 s, hihoissa 34 s ja takakappaleessa 46 s).
Neulo seuraavalla oikean puolen kerroksella näin: Neulo 27 o, poista silmukkamerkki, siirrä seuraavaa silmukkamerkkiä edeltävät silmukat apulangalle,  poista silmukkamerkki, neulo o seuraavalle silmukkamerkille saakka, poista silmukkamerkki, siirrä seuraavaa silmukkamerkkiä edeltävät silmukat apulangalle, poista silmukkamerkki ja neulo kerros normaalisti loppuun. Hihojen silmukat odottavat nyt apulangoilla.
Jatka puikolle jääneillä silmukoilla tasona aina oikein -neuletta, kunnes takin korkeus on noin 25 cm. Päättele löyhästi.

Hihat
Siirrä apulangalla odottavat silmukat joko sukkapuikoille tai jatka pyöröpuikolla magic loop -tekniikalla. Neulo sileää oikeaa suljettuna neuleena, kunnes hihan pituus on sopiva (tässä takissa hiha on kainalosta mitaten 11 cm). Neulo yksi kerros nurin ja päättele silmukat löyhästi seuraavalla kerroksella. Neulo toinen hiha samoin. Nurja kerros kannattaa neuloa siksi, että päättelyreunasta tulee siistimpi.

Viimeistely
Päättele langanpätkät ja ompele kainaloiden alle jääneet pienet aukot kiinni. Kiinnitä hakaset sopiville paikoille.

Tämä villatakki jos jokin on kiitollinen neulottava, joka onnistuu aloittelijaltakin – lupaan ja vannon. Takki myös toimii käytännössä: hakaset ovat kätevät ja vauvan kannalta mukavat, ja takin kokoa on helppo muokata. Hitusen pienempi syntyy puikkokokoa pienentämällä, ja takin osasten pituutta voi itse mittailla saajalle sopivaksi.

Kirjaan tämän ohjeen myöhemmin myös Ravelryyn ja käännän tarpeen tullen englanniksi. Nyt puen pienelle mimmilleni takin ylle ja suuntaan kohti kaupunkia ja paria palaveria. Villa ei ole tuon takatalven (tai ainakin taka-alkukevään) keskellä yhtään liikaa.

P.S. Tamperelaiset neulojat! Noita hakasia saa siitä Näsilinnankadun ja Puutarhakadun kulman nappiputiikista.

Se on silkkiä

Malli: Puerperium Cardigan // Lanka: Katia Rustic Silk (2 kerää) // Puikot: 4 mm

En tiedä teistä, mutta jos minä neulon pari päivää fingering-vahvuisella pellavalla sileää neuletta kutakuinkin 400 silmukan kerroksilla, tekee mieli pitää paussia ja pykäistä jotakin pikaisesti valmistuvaa.

Voitte lukea edellisen kappaleen siten, että Brise-takkini on kesken, hyvässä vauhdissa, mutta kesken kuitenkin. Odottelee oikeastaan kolmannen vyyhdin korkkaamista, ajattelin keriä sen tänään.

Mutta sitä korkkausintoa odotellessani neuloin vauvalle silkkisen Puerperium-takin. Loin silmukat toissailtana ja neuloin nutun valmiiksi eilen, kun katselin jakson taikka kaksi Greyn anatomiaa ja toisen mokoman True Detectiveä. Tänään kiinnitin napit, vaikka rivistö jäikin vajavaiseksi. Yksi kookosnappi katosi jonnekin tai sitten vain laskin tarpeeni väärin. Jos totta puhutaan, veikkaisin vaakakupin kallistuvan jälkimmäisen syyn puoleen. Pääni ei ole parhaassa terässä, sillä ajatukset ovat suurimmalta osalta sairaalassa, siis toiveissa päästä sinne ja pian.

Puerperium-kokemus oli kaikkea sitä, mitä kaipasinkin: saumaton ylös-alasraglan ja pieni sellainen. Tämän voisi totta kai toteuttaa jostakin sileästä, pehmoisesta langasta, mutta halusin testata Katian rouheaa Rustic Silkiä – ja olipa hyvä, että testasin: kokeilu ei jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi, vaan lanka saa taipua vielä pitkäksi, rennoksi juhannusiltapaidaksi x 2 (kuusi- ja kolmekymmentäkuusivuotiaalle). Tiedättehän, kun kesäilta alkaa jo kylmetä ja mekon ylle pitää pukea pitkähihaista, ei kuitenkaan paksuista paksuinta?

Ja vaikka Rustic Silk on nimensä mukaisesti rustiikkista, se ei ole karheaa vaan käytön myötä pehmenevää silkkiä. Pesin tämän takin ennen pingotusta (tai en edes pingottanut tätä, vaan tasoittelin kosteana pyyhkeen päälle), ja se on jo nyt kuin toinen vaate, sellainen, jossa vastasyntynytkin viihtyy.

P.S. Kerrottakoon vielä langanmenekistä sen verran, että tähän meni hitusen yli yksi kerä – vain! Siitä jäljelle jääneestä langasta saa tehtyä vaikka pienen pipon. 

Sitä saumaa saimmekin odotella...

Malli: Baby Cashmerino 4 -mallikirjasta (suomenkielinen ohje on julkaistu jossakin Modassa, muistaakseni) // Lanka: Debbie Bliss Baby Cashmerino, 3 kerää (?) // Puikot: 3,5 mm (tai 3 mm...)

Neuloin nämä sortsit jo viime kesänä, taisi olla elokuuta, mutta enpä vain saanut ommeltua saumoja. Ovat siis odotelleet jonkin nyssäkän pohjalla kuukausikaupalla, mikä ei suinkaan ole kohdallani epätavallista. Saumaaminen nyt vain ei lukeudu lempiaskareisiini.

Että enpä tiedä, mikä minuun eilen iski, mutta otin neulan käteeni ja käytin kymmenen minuuttia villasortsien viimeistelyyn. Sanoisin, että pirun päheät päiväkotiin, vaikka kuusivuotias kommentoi noloiksi. Vakuutin päinvastaista enkä kertonut, että toinen lahje on pidempi. Mitä lienen laskeskellut.

Ohje löytyi Baby Cashmerino 4 -kirjasesta, mutta muistan kyllä, että se on julkaistu myös Modassa, ehkäpä viime vuonna... Suosin kaikessa koko lailla poikkeuksetta luonnonkuituisia lankoja, mutta Baby Cashmerinolle annan mikrokuidun anteeksi. Pehmeä, pikkaisen puuvillaiseltakin tuntuva lanka käyttäytyy puikoilla kuin mallioppilas, ja lopputulema on siloista. Eikä kutita, ei vaikka jättäisi sukkahousutkin välistä pois.

Kahdesta syystä

Malli: So Simple Baby Cardigan (ohje on tulossa) // Lanka: Louhittaren Luola Pohjan Neito (väri: marras), 1 vyyhti (puolikaskin piisaa) // Puikot: 4mm

Pienen pieni villatakki valmistui Wanhan Sataman taannoisilla messuilla, siinä sunnuntain tuoksinassa. Tein sen kahdesta syystä: 1) halusin testata Tuulian uutukaista ja 2) tuleva perheenlisämme tarvitsee villaisan takin, jossa kotiutua sairaalasta.

Ohjetta en omistanut (lue: en malttanut etsiskellä), joten loin summittain silmukoita ja aloin neuloa nuttua ylhäältä alaspäin. Aina oikein -neuloksen valkkasin, koska halusin vältellä nurjia silmukoita (ja siitä samaisesta syystä pyörönä neulotut hihat ovat suurimmaksi osaksi sileää – silkasta laiskuudesta, siis). Pieni takki valmistui hetkessä, mutta saapa nähdä, mahtuuko se edes vastasyntyneelle, vai saanko neuloa sairaalassa toisen. Tajusin miniatyyripukinetta tikutellessani, että en kuollaksenikaan muista, miten pieniä ne maailmaan mötkähtäneet ovat. Vaikka vaikeaahan sitäkin on veikata: tämänkin perheen syntymäpainot vaihtelevat 2,5 kilosta 5,5 kiloon. Että sillä lailla. Mutta jos tämä So Simpleksi nimeämäni nuttu mahtuu kutakuinkin normaalikokoiselle vauvalle, kirjoitan ohjeen puhtaaksi parin sovittelukerran jälkeen.

Langasta sanottakoon, että se on taattua Louhittaren Luola -laatua. DK-vahvuisen Pohjan Neidon kierre on napsakka, tuntuma pehmyt, mutta samalla särmikäs. Ja ne värit... täydellisen täyteläisiä. En panisi pahakseni, vaikka joku määräisi minut pelkälle Pohjan Neito -kuurille. Päinvastoin: posottaisin mieluusti menemään.

Reflected Lines

Malli: Reflected Lines // Lanka: Eden Cottage Yarns Bowland DK // Puikot: 3,5 ja 4 mm

Sinä samaisena päivänä, kun saimme Eden Cottage Yarnsin Bowland DK -langat Kerään, sain kuulla, että Suvi Simola etsiskeli testineulojia Reflected Lines -villatakilleen – joka enemmän kuin sopivasti sattui olemaan Bowlandista sekin. Sanomattakin selvää, että ilmoitin itseni vapaaehtoiseksi. Vaikka Suvilla oli jo liuta neulojia, pääsin messiin ja loin silmukat alumiinisille pyöröpuikoille.

Ja nepä muodostavatkin oivan aasinsillan puikkojen eroavaisuuksille. Erilaiset langat tarvitsevat erilaisia puikkoja. Minä en neuloisi mohairia enkä karvaista alpakkaa puisilla puikoilla, sillä ne luistavat metallisilla aivan toisella tavalla. Mutta Bowland DK, pehmoisistakin pehmoisin BFL-villa, luisti alumiinisilla liiankin lipoisasti. Jos tekisin siitä toisen villatakin (ja totta kai teen, kunhan saamme sitä lisää), valkkaisin bambuiset puikot lisäkitkan toivossa. Veikkaisin, että ne tasoittaisivat käsialaakin.

Reflected Lines -takkiin tarvitaan kolmea väriä. Valkkasin vanhaa roosaa, vaaleaa harmaata ja harmaan kautta kanervaiseen kulkevaa – sävyjä, jotka sekoittuvat toisiinsa. Aloitin roosalla (driftwood), jatkoin liukuvärjätyllä dark oakilla ja lopetin harmaaseen steeliin. Homma eteni muitta mutkitta, kiitos Suvin loistokkaan ohjeen. Voin aivan rehellisesti sanoa, että en ole eläissäni neulonut yhtä hyvin kirjoitettua ohjetta. Sen parissa ei pitänyt pysähdellä pohtimaan, riitti, kun posotti eteenpäin, ylhäältä alaspäin, yhtenä kappaleena. Juuri siten kuin neuleista parhaat valmistuvat – ilman saumoja ja liikoja langanpäättelyjä.

En saanut vieläkään kuvattua takkia kenenkään yllä, mutta henkarille se sentään pääsi. Nyt kiinnitän vaippapöksyihin napit ja jatkan eilen aloittamaani Briseä. Quince & Co:n Sparrow't oli pakko saada oitis puikoille. Mitä te aiotte neuloa tahi virkata viikonvaihteessa?

Vaippapöksyt

Malli: Little Seedling Soaker // Lanka: Malabrigo Worsted // Puikot: 3 ja 4 mm

Olen testineulonut viime viikkoina Suvi Simolan Reflected Lines -villatakkia. Ei sillä, että siihen olisi viikkoja kulunut, mutta päivä silloin, toinen tällöin. Takin tuli olla valmis eilen, ja niinhän se lopulta olikin. Deadline, tuo motivaattoreista mahtavin. Kirjoitan Suvin takista tuonnempena lisää, mutta kerrottakoon jo, että en keksisi siitä mitään poikkipuolista, en vaikka hakemalla hakisin. Malli ja Suvin kirjoittama ohje ovat nerokkaita, niin nerokkaita, että tartun seuraavaksi Button & Loop -takkiin, Suvin suunnittelema sekin. TitiTyyn Cascade 220:t saapuivatkin tänään sopivasti Kerään...

Sain Reflected Linesin valmiiksi illalla ja tartuin samoilla tulilla Little Seedling Soaker -vaippapöksyihin. Langaksi valkkasin yhden suurista suosikeistani, Malabrigo Worstedin, jota pehmeämpää merinovillaa ei liene olemassa. Pöksyt valmistuivat nopeasti ja ovat vallan hauskat. Huomenna haen vielä uupuvat napit, joko mattaharmaat taikka mustat.

Mutta ovatpa karvaiset pöksyt – kiitos nelijalkaisille neulontaseuralaisilleni. Ei auta, vaikka imuroisi päivittäin, joskus kahdestikin. Karva on ja pysyy. En silti vaihtaisi kissankehruuta mihinkään.

P.S. Alapuolella pari kuvaa pingotusta odottavasta Reflected Linesista.

Harmaita

Ei niin symmetrinen – siis tarkoituksella – liivi valmistuu tänään. Voisin neuloa sitä vaikka koko ajan, mutta arki hankaloittaa harrastusta, niin pitääkin.

BC Garnin Sarah Tweed on ottanut paikkansa sydämessäni. Teki mieleni valkata liiviin väriä, koska sitäkin olisi ollut saatavilla, mutta päädyin kahteen eri harmaaseen. Seuraavaksi tartun tiilenpunaiseen taikka tummaan munakoisoon. Kullankeltainenkin kelpaisi... Mutta tästä tulee käyttövaate jos jokin: harmaa kun kelpaa kaiken kaveriksi. Ja harmaata tunnun muutenkin halajavan: töissä tikutan tummanharmaata, pitkää ja helppoa villatakkia, sitä, jonka ohje löytyy uudesta Eiran Langat -lehdestä.

Toivon, että saan senkin tällä viikolla valmiiksi, vaikka viikonloppu kuluukin kirjansidontakurssilla. Se onkin sitten ensimmäinen sellainen laatuaan. Aion tehdä muistikirjan käsitöilleni. Kunnianhimoisimmissa aatoksissani kirjoittaisin sinne kaikki muokkaukset, menekit ja muut, mutta totuus on toinen (mikäli jotakin on pääteltävissä nurkissa pyörivistä tyhjistä, mustista Moleskineista...).